Värien biologiaa – kuinka eläimet näkevät maailman?

Jyväskylän yliopistolla tutkitaan mm. Täpläsiilikkään varoitusvärejä. Jyväskylän yliopistolla tutkitaan mm. Täpläsiilikkään varoitusvärejä.

Oletko koskaan miettinyt, kuinka lemmikkisi näkee maailman? Saatamme usein ajatella värit itsestäänselvyyksinä, vaikka väritys on elintärkeä biologinen piirre. Naamiointi, varoitusvärit, kumppanin valinta, sosiaalinen viestintä ja lämpötalous vaikuttavat yksilön eloonjäämiseen ja lisääntymiseen. Värityksen synnyn, havaitsemisen ja toiminnan tuntemuksen jälkeen tietoa voidaan siirtää lääketieteen, turvallisuuden, vaatetusalan ja teollisuuden käyttöön.

Eliöt eivät näe maailmaa samanlaisena kuin ihmiset. Osalla eläimistä on paljon kehittyneempi näköaisti kuin ihmisellä. Esimerkiksi infrapuna- ja ultraviolettivalon sekä lämpövaihteluiden erottaminen ihmissilmällä on mahdotonta.

Modernia väritutkimusta

Ymmärrämme värien synnyn taustalla olevat mekanismit. Fotonien törmätessä esimerkiksi kiven, kasvin tai toisen eläimen pintaan, osa fotoneista absorboituu, osa heijastuu ja osa taittuu. Heijastuneet ja taittuneet fotonit voivat löytää takaisin katsojan silmään, jossa solut lähettävät aivoille signaaleja saapuneista fotoneista tulkiten ne väreiksi ja muodoiksi.

Värityksen poikkitieteellisen olemassa olon tiedostaminen on luonut uuden monitieteellisen tieteen haaran. Laaja-alaisessa katsauksessa evoluutiobiologien, käyttäytymistieteilijöiden, psykologien, fyysikkojen, fysiologien, genetiikan ja antropologien tutkimusryhmät ovat koonneet värien biologiaan liittyvät avainkysymykset. Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen professori Johanna Mappes on ollut mukana artikkelin laatimisessa. Hänen tutkimusryhmänsä tutkii eläinten värityksen merkitystä kommunikaatiossa ja niiden genetiikkaa.

Uudet menetelmät apuna

Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana eläinten väritutkimuksen alalla on edistytty hyvin nopeasti teknologian kehittymisen myötä. Värityksen toimintojen tutkimukset ovat edenneet erityisesti kenttä- ja laboratoriokokeiden kautta. ”Spektrofotometria, digitaalinen kuvantaminen ja näkömallinnus, innovatiiviset laboratorio- ja kenttätutkimukset sekä laajamittaiset vertailuanalyysit mahdollistavat uudenlaiset lähestymistavat ja uudenlaisen tutkimustiedon tuottamisen sekä tulosten vaikuttavuuden huomattavan laajentamisen.”, kertoo professori Johanna Mappes.

Artkkeli julkaistiin arvostetussa Science -lehdessä 3.8.2017.

 

twittergoogle_pluspinterestmailtwittergoogle_pluspinterestmail