Lapsuuden talvet täynnä riemua  

elina_MG_3896

Lapsuusmuistoissa talvet olivat aina lumisia ja kesät tietenkin aurinkoisia. Talvella hiihto sujui, samoin luistelu ja kelkalla laskettiin hirmuisen suurien mäkien päältä… Vai onko aika jo kullannut muistot?

− Lunta oli paljon, siis todella paljon ja pakkastakin mukavasti. Posket kaikilla punaisina, kun ulkoleikeistä sisälle tulimme. Muistoissa on vielä sekin, kun isän kanssa kävimme pilkillä Pyhäjärven jäällä ja jää oli pikkutytön mielestä todella paksua, kun isä pilkkireikää jäähän kairasi ja minä siinä vieressä malttamattomana odottelin, muistelee Elina Kivimäki Topi-Keittiöt Oy:stä.

Elinan talvileikkeihin kuului hiihtämistä, luistelua, lumilinnantekoa ja onkaloiden rakentamista hankeen kotinsa takapihalle.
− Rauhaniemeen, siihen naapuriin, tehtiin iso liukumäki, jossa laskimme porukalla mäkeä. Ei ollut hienoa pulkkaa eikä liukuria, mutta hyvin toimi pehmustettu apulantasäkkikin ja luisti mainiosti. Mäki oli tosi iso ja se oli jäädytetty ja siinä oli isot lumesta tehdyt laidat ja kallistukset. Alkuvauhdit mäen päällä otettiin vanhoilta paskarattailta ja hauskaa oli.

Elinan riemullisia lapsuusmuistoja kuunnellessa ymmärtää hyvin, että vähälumiset ja enemmän rapakeliset säät tekevät talvesta vähemmän nautittavan.
− Musta maa on synkkä ja joka puolella pimeää, jalat ovat aina kurassa ja koira vielä enemmän. Pienikin lumipeite jo valaisee, pakkanen piristää ja kävelylenkit ovat mukavampia. Valoa ja tunnelmaa pimeisiin talvi-iltoihin saa kynttilöillä ja erilaisilla valoilla, joita melkein joka ilta meillä palaakin.

Lapsuuden joulut tuntuivat jouluilta, kun oli lunta joka puolella.
− Kyllä oikeana Jouluna kuuluu olla lunta niin paljon, että se aito ja oikea Joulupukki pääsee omalla pulkallaan pihalle asti.

markku_MG_3982

Parhaat lääkkeet pimeyttä vastaan

Markku Lehtinen Markun Pakarista muistaa talvet samanlaisina kuin Elina Kivimäki.
− Lapsuuden talvet olivat aina runsaslumisia, niin ainakin muistan. Se oli niin suuri riemu, kun ensilumi satoi, että kohta jo oltiin hakemassa hiihtovehkeitä, mahakelkkaa, lumilapiota ja parirekeä varastosta.

Markku kertoo lapsena talvella hiihtäneensä melkeinpä joka päivä.
− Usein kouluunkin mentiin hiihtäen, että sai välitunnilla hiihtää muutaman kierroksen koulun lähellä olevalla pellolla.

Markun kotona oli iso mäki, jonka vuodet ovat saaneet näyttämään aika pieneltä.
− Siihen tehtiin aina hyppyri, josta ponnistettiin piiiitkiä leiskautuksia, saatiinpa isän riemuksi muutamat suksetkin katkottua. Lumiukkoja ja linnoja rakennettiin aina, kun oli sopivaa materiaalia. Isällä oli iso lumiaura, millä tehtiin lumitöitä. Isä oli “hevosena” ja minä sain istua “painona” päällä, vaikka oli siinä kyllä iso kivikin painona.

Paljon myöhemmin tuli luistelu ja jääkiekkokin Markun talvikuvioihin mukaan. Ja joskus sattui tietysti vähän vähemmänkin kivaa, kun lumisodan ja lumipallojen heittelyn hauskuus loppui särkyneeseen ikkunaan.
− Nykyään tuntuu, että talvella ei ole lunta juuri lainkaan, enemmänkin jääkeliä. Musta ja harmaa ilma hiukan rassaa, vähäkin lumi maassa tekisi heti ympäristön valoisammaksi. Suuria lumikinoksia en kyllä kaipaa, sitä pirulaista joutuu käsipelillä siirtelemään paikasta toiseen ja sitten se kuitenkin sulaa loppujen lopuksi pois.

Mutta Markulla on mainiot lääkkeet pimeyttä ja harmautta vastaan.
− Hyvät kirjat ja musiikki ovat ihan parasta terapiaa ja onneksi kotona on rakas vaimo, joka tuo valoa ihan jokaiseen päivään ympäri vuoden. Jouluna on kyllä ihan mahtavaa, jos sattuu olemaan lunta, mutta parasta on kuitenkin perhe ja yhdessäolo, kynttilät ja rauhallinen tunnelma.



Lue lisää »
Turuntie 2, Forssa





Lue lisää »
Kuhalankatu 1, 30420 Forssa
www.markunpakari.fi


twittergoogle_pluspinterestmailtwittergoogle_pluspinterestmail