| |
|
|
Onnea!
|
Minulle läheisin ja rakkain harrastus on nuoresta asti ollut teatteri. Olen ollut mukana myös Forssan Teatterin toiminnassa, niin näyttämöllä kuin hallituksessakin. Siksi otin vastaan myös Akkapakan haasteen – nauroinhan vatsalihakseni kipeäksi jo lukiessani käsikirjoitusta ensimmäistä kertaa.
Ihmistä, joka harrastaa teatteria, voi tietysti syväluodata ja analysoida monella tavalla. Minulle tärkeää on ollut paitsi roolin ”nahkoihin” pääsy, sisäistäminen ja esiintyminen, mutta myös teatterin tasavertaisuus. Siviilielämän roolit kun riisutaan siinä teatterin ovella. Ei siellä ole herroja eikä narreja, ei johtajia tai juoksupoikia. Siellä kaikki ovat samalla viivalla. Se on iso asia maailmassa, joka arvottaa ihmisiä työn, rahan, syntyperän, uskonnon, jopa katsottujen televisio-ohjelmien perusteella.
Teatteri on myös hyvin kokonaisvaltainen harrastus. Se liikuttaa niin tunteita kuin lihaksia. Se opettaa kohtaamaan molempia kohdissa, joissa niitä ei uskonut olevankaan. Helppo harrastus se ei ole, koska se vaatii pitkää sitoutumista, ja mikäli haluaa onnistua, itsensä täyttä peliin pistämistä.
Mutta missä muussa harrastuksessa pääsisit esimerkiksi sanomaan ääneen sen, mitä mieltä olet hikeentymisestä ja ikääntymisestä, muistilistoista, käsilaukuista, ostoskärryistä, kaukosäätimien myyjistä, pankkipalveluista, nykynuorisosta, lääkäreistä, myyjistä, tarjoilijoista… ja miehistä! Kannattaa siis tulla katsomaan Akkapakka.
Koko sydämestäni haluan onnitella 30-vuotiasta Forssan Teatteria, joka antaa niin monelle mahdollisuuden harrastaa ja vielä useammalle mahdollisuuden nähdä hyviä esityksiä!
Anne Kinos
|
|
harrastukset ja tapahtumat
