Mansikka liittyy monenlaisiin muistoihin.
Lapsena kerättiin ahomansikoita pellonpientareilta ja pujotettiin heinään. Kun oltiin kesämekkosissa ja pitkäkinttuisia. Kun äiti puuhasteli keittiössä, teki lättyjä ja laittoi päälle ison kasan itse tehtyä mansikkahilloa.
Aikuisena mansikka-muistot liittyvät moniin juhlahetkiin. Kakun päällä, shamppanjan kanssa. Ja arkeen. Pakastamiseen, sulattamiseen, hillon keittoon.
Mansikka on kotoinen, kotimainen, vaikkakin kansainvälinen – ja jos mansikasta haluaa jotain tehdä, ohjeita löytyy valtaisa määrä.
Kesä on aina maistunut mansikalle ja mansikka kesälle.
Meille pohjoisen ihmisille, joille kesä on aina täynnä odotusta luonnon parhaimmasta puolesta, mansikka edustaa kaikkea sitä: lämpöä, kauneutta, hetkiä puutarhassa, kahvia kuistilla, kävelyä rannalla, käyntiä aamuisella torilla, uintiretkiä ja –hetkiä, lämpimiä öitä – kaikkea sitä, mistä kesässä nyt nauttiikaan.
Mansikka on hetki, jossa kesä maistuu.
Kesä menee nopeasti. Joka vuosi päätän, että tänä kesänä nautin sen jokaisesta hetkestä. Kunnes huomaan syksyn tulleen.
Läsnäolemisen kyky jokaisessa hetkessä on opettelemisen arvoista.
Kokeile, kun seuraavan kerran puraiset tuoretta mansikkaa.

Anne Kinos

Ps. Mukavaa läsnäoloa voit kokeilla myös monissa seutukuntamme kesätapahtumissa – tässä Bulevardin numerossa niitä on runsaasti ja lisää löydät bulevardi.fi:stä.