Jo 1500-luvulla Humppila esiintyy aikakirjoissa. Ja vuonna 1874 Humppila erotettiin Tammelan emäpitäjästä
Humppapitäjä lienee sairastunut Napoleonkompleksiin. Suunnitteilla on nyt Midgård eli keskipiha. Norjalaisittain Jotunheim. Haave taitaa olla Sigurd Tonterilla jo yöunissakin. Hän aikookin tehdä Humppilasta maakunnan navan.
Lasipitäjään on suunnitteilla rauta-aikainen ”mielihyvätehdas”. Ans kattoo kuinka käy.
Alku ei ainakaan näytä kovin otolliselta. Rahaa on kyllä saatu palamaan suunnitteluun
melkoinen määrä, eli 80 000 euroa, mutta monikaan yritys ei ole vielä mukaan lupautunut.
Muita lepäämässä olevia suunnitelmia ovat lentokenttä eli Eco Airport ja Logistic centre.
Onhan kakkostielle jo rakennettu varalaskupaikka, joten hyvällä alulla on suunnitelma.

Valtateiden 2 ja 9 risteysalueen kaavoitus on aloitusvaiheessa , mutta jääkö se siihen ?.
Tuulipuistoa suunnitellaan kovalla tohinalla. Monen mielestä sekin on tuuleen huutamiseksi.

Mikähän mahtaa olla Humppilan seuraava aimennus ?
Näin lasipitäjänä Humppila voisi rakentaa Humppila ” World Trade Centerin” lasista.
Rakennuksessa pitäisi olla vähintään 97 kerrosta.

Hiihtoputkikin olisi hyvä kesäisin , mutta sen pitäisi olla vähintään 50 kilometrin lenkki ja talvella se voisi olla lämmitetty, että shortseilla voisi hiihtäjä hiihtää. Ja 300 metrin lentomäkikin pitäisi laittaa.

Ja mikä estää, jos kerran verorahoja on, kaivamasta metrotunnelia välille Humppila-Ypäjä-Forssa-Urjala-Teuro.

Onhan Humppilassa vähän järveäkin, nimittäin Kiipujärvi. Sinne voisi anoa F1 Powerboat kisaa. Seliön Sami voisi siellä kruunata taas maailmanmestaruutensa.
Koenjoessa voisi pitää koira-uinnin MM-kisat välillä Koijärvi-Alastaro.

Tietysti pitää pystyttää 30 metriä korkea pronssinen näköispatsas Humppilan nimen keksijälle eli kirkkoherra Neoviukselle ja valaista se neonvaloilla.

Mutta ottakaa oppia vaikka Forssan kaupunginisät Tonterin työryhmästä. Ellei mitään innovoi niin ei mitään tapahdukaan.

Keijo Wääri

Jos pyöräilisin sata metriä leveän Pekingin Bulevardin laidalla sattuisi silmiini varmaan Kiinan vaakunaeläimen kuva tai patsas, Lohikäärme. Kiinalaisessa horoskoopissa edellinen Lohikäärmeen vuosi oli vuonna 2000. Nyt mennään siis vuotta 2012 ja taas on Lohikäärmeen vuosi. Löydätkö seuraavista kuvauksista itsesi, Lohikäärme? Olet dynaaminen ja itsevarma esimies. Voimakas liittolainen ja karismaattinen johtaja. Olet elävä persoonallisuus, ja kerrot tarinoita ihailtavasti ja rakastat välkkyjä keskusteluja. Tunteellisena pehmona romantiikka ei ole sinulle vierasta ja pidät arvoja arvossaan ollen luotettava ystävä.

Ihanteellinen kumppanisi kiinalaisen horoskoopin mukaan rakkaudessa on rotta, lohikäärme, käärme, apina, kukko ja sika. Hyvä liikekumppanisi on rotta, käärme, apina ja kukko. Suotuisa ammattisi on taiteilija, lääkäri ja arkkitehti.

Kuuluisia lohikäärmeitä ovat mm. Count Basie, Salvador Dali, Charles Darwin, Neil Diamond,
Placido Domingo, Kirk Douglas, Sigmund Freud, Graham Greene, Tom Jones, Immanuel Kant, Martin Luther King, John Lennon, Florence Nightingale, Nick Nolte, Al Pacino, Gregory Peck, Pele, Keanu Reeves, Ringo Starr, Andy Warhol ja Johnny Weismuller.

Muutamat vastoinkäymiset eivät Lohikäärmettä kallista, hän puhkuu ja puhisee tänä vuonna suuntaan jos toiseen. Hengittäminen syvään ja keskittyneesti onkin tärkeää Lohikäärmeen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta, mutta vuodesta selvitään parhaiten ystävien, sukulaisten ja oman itsen kuuntelun ja kompromissien avulla. Vaurauden saralla varoitetaan riskisijoituksista, parempi pistää mammonat visusti vain säästöön pahan päivän varalta.

On oman mielipiteen paikka. Horoskoopit ovat täyttä hölkynkölkkyä. En voi ymmärtää, että joku saa niiden tekemisestä rahaakin. Suomalaiset ennusteet keskittyvät taivaankappaleisiin, kuten Venuksen ja Pluton ohittaessa toisiaan lisää Kuun ja Marsin neliö hermostunutta energiaa kaikkiin tekemisiisi. Ei ota selvää Erkkikään, mitä tarkoittanee. Kuka tahansa meistä, jotka edes vähänkin osaavat pistää sanoja paperille osaa kirjoittaa moista sontaa. Horoskooppeja voidaan verrata Venäjän politiikan ennustamiseen. Niin epävarmoja ne ovat. Lehtiin voisi pistää horoskooppien tilalle vaikka kunnon pakinan.

Hyvää Lohikäärmeen vuotta 2012

Härkä Keijo Wääri

Kyllä en voi ymmärtää näitä kaiken maailmankin ostokortteja. Ei ole lompuukissa juuri tilaa euroille.
Kellä niitä sattuu olemaan. Toki sodan jälkeen kansa pelasi korteilla. Niillä taattiin tavaroiden riittävyys kansalle. Se oli silloin se. Nyt tavaraa on niin, että suuri osa ainakin ruokatavaroista heitetään roskiin. Mutta viinakortin voisivat ottaa takaisin. Se oli käytössä 70-luvun lopuun asti ja sillä sai ostaa 2 pulloa kirkasta ja 2 pulloa värillistä. Jos ostoja oli liiaksi saatettiin kortti ottaa ”kuivumaan” . Kortista maksettiin vuosittain markka veroa. Että viinakortti takaisin ja heti.

Kauppiaat keksivät nykyisin kaikenlaisia ketkuja. Ostakaa 50 eurolla saatte alennusta. Kansa ostaa sutena, vaikka tavaraa ei olisi tarvis. Ei ollut ennen muita kortteja kuin pula-ajan ostokortit, postikortit, pelikortit ja tuo viinakortti. Jos selvää rahaa oli, sillä ostettiin tai velaksi. Sanon vaan, että markka takaisin ja heti. Ennen sai markalla pikku kupin kahvia. Nyt se maksaa euron. Sekaisin on maailman kirjat. Sekaisin.

Mutta niistä ruoista. Pakastekaapit tursuavat ja vuoden päästä saa eineet heittää rooppiin. Kyllä menivät boonukset hukkaan. Ei ollut ennenvanhaan boonuskortteja, ei pakastekaappeja. Ei ostettu kaupasta mitään ylimääräistä ja jos ostettiin pantiin konttooriin säilöön. Hyvin säilyivät.
Muuten syötiin omaa sikaa,perunaa ruskeata kastiketta ja kunnon kermaista vahvaa maitoa, eikä mitään joppia. Joppi syötettiin sioille tai lehmille. Nyt se on niin hienoa kun kaupasta ostaa tuota kurria. Meijeristä saatiin kunnon voi, ei mitään mautonta kevytleviä.

Nyt räplätään korttien kanssa. Jonotetaan kun mamma reumatismisormilla, puolisokeana yrittää osua oikeille numeroille. Takajono takana vaihtaa jalkaa ja kassa katsoo kiinaksi. Eiku, eiku, eiku, eiku, eiku ja kuudes kerta piippaa hyväksynnän.

Sitten nämä muovikassit. Kukahan nekin on keksinyt? Maksamaan joutuu niistäkin. Onko se nyt niin mahdottoman vaikeaa ottaa kotoa se Finlayssonin kangaskassi taskuun? Muovia on muutenkin maisemat täynnä. Sitä paitsi nykyisin ne tehdään niin ohuiksi, että harvemmin kotiin asti kestävät.
Muovikassit boikottiin ja heti sanon minä.

Entäs sitten nämä ruokakaupat. Prisma on arkipäivisin tyhjä kuin Forssan tori ja sama on Sittatrin laita. Lidlissä taas on jonoa kuin kelassa silloinkin. Puolituntia ennen avaamisaikaa jono ei kun kasvaa. Ihmiset ryntäävät sisään kiljuen ja toisiaan tönien suoraan alelaatikkoon.Kun halvalla saa niin ostetaan, vaikka ei ikimaailmassa tarvittaisi. Ihmettelen miten nuo sakemannit voivat myydä niin halvalla ? Kerran olen käynyt. Toista kertaa en mene. Tuokoot vaan halpisbieriä, en mene. Aivan sama.

Ja en kyllä voi ymmärtää näitä vaihdepyöriä. Minkä kumman takia polkupyörässä pitää olla 24 vaihdetta? Ei siinä polkemaan ehdi kun alinomaan pitää vaihtaa. Ei ollut ennen vaihteita, mutta hyvin ehti osuuskauppaan. Kassi oli etukahvassa ja toinen pakarilla. Nyt on sen maailmallisia
koreja edessä ja takana. Hyvin kulki pyörä kun oli matalapainerenkaat ja venttiilit rautaa eikä mitään halpamuovia. Nyt pimeällä vilkkuu värillinen halolamppu. Ennen oli kunnon dynamo joka pyöritti renkaan voimalla valoa. Nyt on lisäksi kummallinen veneen muotoinen kypärä. Ennen pärjäsi karvalakilla tai pipolla.

Että kummalliseksi on maailma mennyt. Kovin kummalliseksi.

KeijoWääri

Ikkuna, jota akkunaksi muinoin nimitettiin, on siis jonkinmoinen aukko seinässä, jossa on klasi.
Joku takametsien Galilei kehitteli siihen karmin ja jopa pokan. Että hokasikin. Hupsista hei ja tilulilulii-sit sen sai auki ja kii.
Tuo intro vain sen takia, että loputkin sadastatuhannesta lukijasta ymmärtäisivät mistä on kyse ?
Ja myös sen takia, että ellei seinässä ole aukkoa, niin ei voi rakentaa ikkunaa.
Akkunan alkuhistoriahan juontuu hölmöläisten tarinoista. Hehän kantoivat säkillä valoa läpeämättömään majaansa. Se siitä tuotantoteknisestä historiasta.
Räkänokkagossina ikkunoita oli kiva kivittää. Lasitusliikkeet antoivat tippiä senaikaisesta lastenkasvatuksesta.
Katulamput olivat toinen mielenkiinnon kohde kivitykselle. Ja olihan se paljon tarkempaa puuhaa ikkunoihin nähden.
Olisikohan siinä syy, että KinnusNevalaRätyjä syntyi kuin luonnostaan. Luonaisi tuo vieläkin, mutta kivet ovat vähissä. Sitä paitsi enää ei olisi osumatarkkuudessakaan mielenkiintoa, koska kokonaiset julkisivut alkavat olla lasia.
Ammoin ikkunastandardi oli kuusiruutuinen. Välipienat ja pokat kitattiin öljykitillä, joka maistui myös talitinteille. Oli kunnon tappisaranat. Sitä aina hukassa olevaa ikkunakoukkua ei tarvinnut pää punaisena piirongin laatikosta myllätä, koska lukitsin oli hienostuneen taiteellinen ympyrävänkyrä, joka roikkui ja kilkutti kiinni pokassa. Tiivisteenä oli ikkunaliimapaperia ja Sampo.tulitikkuaski lasien välissä.
Taide-elämyksiäkin sai talvella ikkunasta ulos katsoen ja ihaillen luonnon muodostamia jääkukkia lasin pinnalla. Tuuletuskin pelasi välillä niin, että ikkunaverhot heiluivat.Puhumattakaan musiikkielämyksistä mitkä syntyivät, kun tuuli vingutti ikkunanvälihuiluaan. Ihan aisteja hyväileviä olivat nuo.
Ja vieläkin kauemmaksi muumioaikaan mennäkseni sitä kuuluisaa Aaltoa nähtiin jo klaseissa. Käsityönä tehdyt ruudut kun aaltoilivat iloksemme. Sen monenkirjavia prismoja äiti aurinko silmiin hyppyytti.
Nykyisin jos ja kun vanhoja puuikkunoita vuíelä joku onneton saneeraa, käytetään jotakin alumiiniturboa tai akryylikittiä. Ja vesi suorastaan lorisee kitin alle tuhoten turbokasvatettua mäntybroileripokaa ja karmia. Ja maaliksi Pika-Tuhoa. Ei ihme, että ovat läpimätiä jo ennen uutta kuuta.’Tai sitten teräsikkunatehtaan auton pyyhältäessä pihaan tilataan järjettömällä tuhansien latien hinnalla uudet alumiinihohtavat lasin ympärykset. On se niin komeeta, kun ne rintamamiestalon ikkunoissa kiiltävät kuin Holapan heppi. Silmille hyppäävät nuo teräskehikot kauniisti harmaantuneen vanhan pintalaudoituksen vieressä. Betonikolosseihin ne vielä jotenkin mallaavat virstan päästä toljotettuna.
Nyt löytyy lasia ja karmia joka lähtöön. Toimitusaikakin vain noin 8 – 10 viikkoa.On savu-, puhallettua-,ovaali-, uv lasia ym sataa muuta sorttia. Puhumattakaan karmi ja poka vaihtoehdoista.
Meikäläien joka on maalta kotoisin ja ikkunat metsään päin , suuresti ihmettelee myös parveke-etulasituksia. Siinä sitä asukas kaljaasit paljaana pullistelee kuin näyttämöllä Norttia kiskoen. Ja lähes jokaisella parvekkeella on rottinkikalusteita, ettei sekaan mahdu. Näkyy myös suksia, polkupyöriä, pulkkia sekä kaiken maailman pussukkaa roskapusseista alkaen- Tulee ohi ajaessa Moskovan kerrostalot mieleen. Niissä kun kasvatetaan perunaakin. Ja vaaleanpunaisia pikkukirjavia kuivuu narulla sen siunaaman sekamelskan keskellä
Kohdakkoin ikkunoitakaan ei enää tarvita, kun seinät tehdään lasista. Ei tarvitse katsella tosi-teeveetä, kun kaikkien ihmiseläjien elämä on siinä pramilla.
Ja nyt lasihommiin. Hyppysellinen jääkukkia lasiin. Päälle joku suullinen hervottoman halpaa kosmonauttia ja pieni tujaus vissyä, mutta ei läträämällä. Haavi auki ja helttaan.
Ikkuna selälleen, jos se koukku löytyy ja kuuntelemaan paloaseman tornin päällä vaakkuvia naakkoja.
Keijo Wääri

Moljotan rähmäisin silmin edessä olevaa laatikkoa, näyttöpäätettä. Se mulkoilee takaisin
ivallisena. Sitä on taas hypättävä tuonne mustaan aukkoon. Olen ääriäni myöden ärsyyntynyt
koko värkkiin. Kyllästynyt panemaan vokaaleja ja konsonantteja epämääräiseen hallittuun kaaokseen. Kirjainmerkkien tekijät kun eivät edes aakkosia ole oikeaan järjestykseen panneet. Kirjainmerkkien lisäksi on vähintäänkin toinen mokoma erilaisia hieroglyfejä kuten Alt, Grrrr, Control ja Insert ja tuo pirun Delete, joka kaiken tappaa.

Kun IT-koneiden vallankumous alkoi, kuolattiin kuorossa, että nyt loppuu papereiden pyöritys toimistossa. Niin varmaan loppui joo ja heti niin varmasti. Nyt pari vuosikymmentä konekieltä puhuneena paperitappureiden ääni on Sibeliusta korville. Jäteäsäkeittäin mediakuonaa rahdataan paperinkeräykseen. Mappeja on nurkasta nurkkaan. Lähes jokaisesta paperista otetaan kopion kopio.

Suomessa hukkuu satakunta ihmistä vesistöihin, mutta paperiin hukkumisista ei puhuta. Suomi ei paperia säästä paitsi vessapaperin leveydessä ja paksuudessa. Ennen vanhaan Suomi eli paperista. Kirjekuoretkin käännettiin uusiokäyttöön. Eväät käärittiin vanhoihin sanomalehtiin, kuten kaupan tavaratkin. Nyt ei niitä näe kuin kukkakaupoissa. Tosin sota-aikana ei saunan pesä syttynyt Pravdalla, koska totuus ei pala tulessakaan.

Nyt on tuo internetti. Sähköpostia kolistelee pitkin avaraa taivaan kantta, että lentsikat tuskin sekaan mahtuvat. Jos näillä nakkisormilla yksikin kenoviiva tai piste on osoitteessa väärin, niin siitä vasta kapina alkaa. Ihmisen ja koneen välinen sota. Kone pamauttaa ruutuun viestin haukkuen tyhmäksi juntiksi. Antaa ulkomaaksi ohjeita tuutin täydeltä. Siinä vaiheessa huomaa itsensä maailmankaikkeuden suurimmaksi tilttipääksi. Kun yrität korjata virhettä niin sama taas. Kone uhkaa ajaa alas koko Kanta-Hämeen tietokonetööttäjien tietokannan. Siinä vaiheessa on jo pakko ottaa töpseli pois seinästä, korkata kossu ja nauttia tyhmyydestä.

Mutta helli tietokonettasi. Anna sille kostea suukko aina aamulla avatessasi ja illalla sulkiessasi. Kehu sitä pienin lutuisin tokaisuin kuten hyvä wiev point tai mahtavaa Samsung sinä sen teit taas. Jos oikein tökkii, voit ottaa päätteen nukkumaan mennessä halinalleksi. Siitä se tykkää. Olen kokeillut ja aamulla ei kun sähköt seinään, ruutuun ilmestyy suuren sydämen keskelle teksti olet ihana.

Peecee kaipaa hellyyttä ja sympatiaa. Fraasimaisesti sanoen sillä on sielu. Pidelkää toisianne hellin käsin. Kosketelkaa toisianne tietokoneelta käsin.

Sinä päivänä elämäni muuttui. Se tuli kuin puun takaa – epilepsiakohtaus. Venäläinen klassikkokirjailija Dostojevski kuvaa näytelmässään Idiootti kohtausta seuraavasti ”Sitten jokin ikäänkuin avautui hänen edessään: outo sisäinen valo kirkasti hänen sielunsa. Tuo hetki kesti ehkä vain puoli sekuntia, mutta hän muisti ja tajusi selvästi sen alun, ensimmäisen äännähdyksen hirvittävästä kiljaisustaan, joka purkautui hänen rinnastaan kuin itsestään ja jota mikään mahti ei kyennyt hallitsemaan. Sen jälkeen hänen tajuntansa sammui silmänräpäyksessä ja seurasi täydellinen pimeys.”

Juuri näin se meni kun sairastuin. Sain yhtäkkiä ikäänkuin hämärtymiskohtauksia. Saatoin puhua viisaasti, ihan niinkuin olisin ollut toisessa maailmassa. Jälkeenpäin en aina muistanut sanomisiani. Ja niinkuin Dostojevski sanoi: sairaudestamme huolimatta, tai juuri sen takia pystymme säilyttämään aitoutemme ja itsenäisyytemme sekä hyvyytemme. Tutkimusten mukaan myös Dostojevski itse sairasti epilepsiaa. Riippumatta Dostojevskin kohtausten syy-seurauksista ne ovat usein vaikuttaneet hänen tuotantoonsa. Hänen romaaneissaan epilepsiaa sairastavilla on usein keskeinen rooli, kuten tuo Idiootti, Riivaajat, Sorrettuja ja Solvattuja sekä Kamarazovin veljekset.

Epilepsia on aivojen toimintahäiriö. Toisen väittämän mukaan se on sairaus ja toisen mukaan oire sairaudesta. Aivoissamme saattaa tapahtua ns. ”dejavu” ilmiö, joka tarkoittaa ennakkotietämistä tai selvänäkemistä. Dejavu on aistien ulkopuolista havaitsemista. Se johtuu aivojen hetkellisesti menneestä muistiosiosta. Nykyisyys ja menneisyys menevät sekaisin ja nähty asia kuvitellaan nähdyksi aiemmin. Dejavuun vastakohta taas on ”jamais vu”. Henkilö ei muista ihmisen nimeä, jotakin sanaa tai paikkaa, joka on hänelle ennestään tuttu.

Epilepsian ensioireita ovat: ymmärryksen häiriö, pelko, ahdistus, hyvän olon tunne, harhat tai puheen häiriö. Kohtausta voi edeltää ennakkotunne eli aura, esim. pahan hajun tai maun elämys. Usein se kuitenkin on pahan olon tunne.

Suomessa epilepsiaa sairastavia laivattiin Nauvon saarelle Seilin Hospitaaliin eristyksiin peräti vuoteen 1962 asti. Avioitumisen esteenä sairaus oli vuoteen 1969 saakka. Onneksi nykyään kaikki on jo toisin ja meidät hyväksytään tavallisten kuolevaisten joukkoon tasavertaisina. Useimmat uskaltavat puhua suoraan epilepsiastaan ja jotkut käyttävät myös ranneketta.

Tieto kertoo myös, että Ruotsalainen mäenlaskija Jan Boklöv, ”Jällivaaran leija”, joka kehitti V-tyylin, sairasti myös epilepsiaa. Hän voitti mäenlaskun maailmancupin kokonaiskilpailun vuonna 1985. Hän sai kohtauksen aina kilpailun jälkeen ja joskus hypyn aikanakin, eikä silloin muistanut hypystä mitään.

Muuten olen sitä mieltä, että epilepsia ei ole sairaus vaan oire jostakin.

Kulttuurin monitoimiottelija Pertti Munckin näyttely ”Aforismi veistää” avattiin 2.10 museon aulagalleriassa. Vastaanottajana itse taitelija puna-mustassa 666-pedon paidassa. Esillä oli ja on 22 mielenkiintoista veistosta. Suurin osa näistä veistotöistä on samasta puusta. Pera kertoi, että hänen kotinsa nurkilla kasvaneeseen pieneen tammeen oli ilmestynyt punainen spray-jälki. Merkistä Pertti luki ”kuolemantuomio tälle puulle”. Kulttuuripitoisella neuvottelutaidollaan hän sai luvan korjata sen talteen. Tästä puusta syntyi nyt esillä oleva näyttely. Puusta taidetta veistämällä hän tavoitteli saavansa esille ajatuksia aforismien tapaan. Siinä hän on onnistunut.

Jokaisella 22:lla veistoksella on oma tarina tai historia. Näistä veistoksiinsa kohdistuvia tarinoita Pera kertoili värikkääseen tyyliinsä. Suurin osa lienee ollut jopa totta. Näitä tarinoita kuunneellessa veistokset viimeistään saivat elämän muodon. Pelkästään töiden otsikointi ei riitä. Vaikka Peran tyyliin nekin olivat eläviä kuten MiksiEi, Kumpi torso, Pihapiiri, Haavekaappari, Sammakkoperspektiivi, Verkko kalassa, Haaksirikko, Ankkuri Renkajärveen, Kolmijalkainen mies, Punapäinen punanenä, Tervapahviriesko, Porsaanreiän pelaajat, Ilman-, veden – ja maan ankkuri, Pulttisaaren ankkuri, Tein minä tammesta hiljaisen huilun rytmiryhmälle, Poromiehen rumpu, Vaiennut kitara, Emäpuun synnyttää, Naru ja Koivuniemen herra, turhia molemmat?, Laivoja 3:lla merellä 6 kullakin, Kaarnalaivaveistämö ja Kuoleman kravatti. Taiteilija itse lupasi olla paikalla koko ajan joten kaikilla katsojilla on täten henkilökohtainen neuvonantaja.

Koska näyttelyssä oli luontoon ja uskontoon liittyviä asioita niin omasta kokemuksesta tiedän, että Suomalais-Ugrilaisella Marin kansalla on metsän-, veden-, maan ja puun jumalat. Puun jumala on näistä maan jumalan jälkeen tärkein. Marilaisissa uhrilehdoissa kasvaa vaahteroita ja paljon tammia. Nuoret tytöt ja pojat halaavat tammia ja saavat voimaa ja vuoden sisään käynnistään itselleen kumppanin.

En tiedä saimmeko Peran veistoksista uutta elinvoimaa, mutta flunssa ainakin hellitti. Kannattaa poiketa museolla. Kun kysyin Peralta, että mikähän kulttuurialue seuraavaksi hän vastasi, että baletti. Nimensä puolesta vaikka ikonimaalariksi Heinävedelle.

Pakko oli tsekata se joko / thaimaa-maa, jossa moni suomalainen oli itsensä kärventänyt. Koko hela kahdeksi viikoksi oli Fonectan netti luvannut sadetta, että lähtökohta oli hyvä. Sateesta sateeseen. Eivät vaan pitäneet kutiaan oraakkelimaiset ennusteet. Kun kone aamuyöstä laskeutui Phukettiin pläjähti kuuma, kostea tropiikki päin näkimiä.

Album Loft hotellissa pyöri matalajalkaisia Thai-tyttöjä herhenä ympärillä. Olimme hotellin lähes ainoat asukit. Palvelu pelasi. Kokkipoika päräytti meidät aamulla Tuk Tukilla Patong piitsille. Aurinko poltti jo kekäleenä. Ensimmäinen grillaus ja ihonkuorinta oli aluillaan. Peti 100 bathia ( 2,5 eur) selkä.

Ärrävikaisten huudot: ale you hangli , biel, taxi selvice, launli selvice, tattoo, veli gut. Käyttetyimmät sanamme olivat no tai no thank you. Parin viikon aikana ainakin tuhat nouta. Rantakadulla massagea joka toinen luukku. Happy ending. Merivesi haaleaa kuin hyvin haudutetettu tee. Mereneliöannos, no jaa. Thairuokamössö kuin suoraan sikalasta. Eikä mistään nakkimuusia.

Kuudenkympin ja kuoleman välillä olevat miehet kävelivät onnellisina nuoret Thai-tytöt yrmeänä käsihantaakissaan. Pohjois-Thaimaan köyhät tytöt olivat haistaneet euron tuoksun.

Suunnistimme kala-apajalle. Kaviot altaaseen ja pienet piraijat iskivät ahnaasti. Kutitti kun kynsikuonat oli syöty. Seuraavanlaista bisnestä sekin.

Kujalla Skandia Fashion. Ovesta sisään. Iholla heti Thaiman. Kimpussa kuin taimen.”kaksi paita, kaksi housu, hjuva material, merkkipuku Armani, kaksi puku hjalpa hinta”. Ostimme only one kumpaakin. Big boss ei ollut tyytytyväinen.

Skoottereita kylki kyljessä kilometreittäin osa kuolemaa uhaten katuajossa. Gasoliinia litran vodkapulloissa 40 bathia. Liikenne vähintään kuin Nevski Prospektilla. Kadun yli tappotuomion uhalla. Suojateistä ei tietoakaan.

Ylikoristeltu ylälavalla varustettu Hiace ajaa ohi. Ämyri kiekuu ”Thai boxing, monday night”

Oranssikaapuinen munkki mustasilmäisen pojan kanssa kulkee ohi. ”Kuka kuritta kasvaa jne”

Kymmenpäinen munkkiorkesteri saapuu taksilla paikalliseen päätybaariin. Tarjoilija tuo kiireellä kaikille oman Pepsin. Ei drikkejä näin aamusta.

Mikä ihmeen hinku tännekin oli tulla? Kyllä Forssa on aina Forssa ainakin kesällä.

Niin kauas kuin muisti kantaa on rakennusalalla ollut puutetta ammattityövoimasta. Viime vuosina on merkille pantu, että työnestoon tarvitaan virkakoneistoa. Melkoinen tollo euroja pitää työantajan löytää ennenkuin kotimaisen tekijän puntti työmaan suuntaan vipattaa.

Ei ihme jos Suomalaisia voimia ei raskaisiin rakennustöihin löydy. Työvoiman rekrytointi on vuosikaudet siirtynyt työvoimatoistoista baareihin ja pubeihin. Käskynjako  ja työohjeet annetaan olutlasin ääressä. Palkka maksetaan cash mutta vasta kun urakka on tehty

Mutta eipä ihme miksi hämärähommat kiinnostavat. Kirvesmiehen kirjapalkka liikkua ammattiryhmittelyn mukaan 9:stä eurosta 15:een euroon ja kun siitä napataan verot niin siinä ei juurikaan euro naura. Mieluummin istuu kotisohvalla ja katselee Emmerdalea. Ansiosidonnainen työttömyyskorvaus on 70 euron luokkaa per päivä ja siihen jotkut vielä saavat asumistukia, toimeentulotukia, lapsilisiä ja kodihoitotukea. Revi siitä huumori. ” Hullu töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä ”

Pienellä päässälaskullakin ei sovi ihmetellä, miksi harmaat tulevat. Osa yhtiöistä käyttää pimeää työvoimaa ehdoin, että osa palkasta haetaan työttömyysturvan kautta – eli työntekijät ohjataan Kelan asiakkaiksi.

Rakennusallalakin veromenetys on 300 milj.  euroa eli 15 000 miestyötuntia. Pimeän työn tekijöitä liikkui rakennuksila 20 000. Joka kymmenes teki pimeänä. Är-ällää olisi kunnioitettava ja sopimuksia ennenkaikkea, mutta edes rakennusliitto ei halua nostaa omia jäseniään tikun nokkaan..

Verohallitus päätti 1996 perustaa työryhmän Markku Hirvosen johdolla pimeän voiman kokonaan poistamiseksi Suomen kartalta. Miten on käynyt ? Pimeä työvoima ei kun lisääntyi.

Pimeästä työvoimasta puhuttaessa ei suinkaan kyse aina ole ulkomaalaisista.  Kyllä suomalaiset sekä työn välittäjinä, että sen tekijöinä-jopa työttömyyskortistossa olevat ovat myös alennusmyynnissä mukana. Kysymys ei ole mistään joulun jälkeisestä alennusmyynnistä.  Niissähän sentään löytyy vastuunkantaja palautusoikeuksin ja ostaessasi halvennetun tavaran et tee rikosta. Toista se on rakentamisen alessa, jos se tehdään pimeänä työnä hyödyntäen. Vastuukysymykset ovat epäselvät ja syyllistytään törkeään veropetokseen.

Toivoimapolitikka menee aina vaan kimurantimmaksi. Firmat siirtävät toimintaansa entisiin reservaatteihin halvan työvoiman maihin. Suomeen jää vaan työttömiä ja työllisyysrajoitteisia erinäinen määrä. Avuksi laivataan ale-duunareita. Yhdensuuntaista bilateraalista työvoiman vaihtokauppaa.

Kuitenkin me olemme tunnetusti työtä pelkäämätön kansa. Me penemme vaikka työn viereen maata.  Harmaat tulevat. Ei auta mitkään verotunnisteet. Eivät ole tähänkään asti auttaneet.

Toppuutti Keijo Wääri

Lama lisää yleensä kaikkien kurjuutta, mutta tämän laman aikana monella suomalaisellaon mennyt paremmin kuin koskaan. Palkat ovat nousseet, ostovoima kasvanut ja asuntojen arvokin kohonnut.  Samalla kansan kahtiajako on syventynyt. Tekikö lama Suomestakin luokkayhteiskunnan?

Taloudessa on paljon epävarmuutta, tiedot kertovat positiivisesta kehityksestä.  Moni ekonomisti onkin sitä mieltä, että nousu on alkanut. Joskin Kreikan kriisi saattaa pistää kapuloita rattaisiin. Jos työpaikkasi on säilynyt, mietit ehkä että mikä kumman lama ?
Taloutesi saattaa olla tukevampi kuin ennen lamaa, sillä palkat ovat nousseet, verot laskeneet ja lainojen korotkin painuneet alas. Veromaksajien keskusliitto on laskenut, että viime vuonna palkansaajien ostovoima parani yli viisi prosenttia, eli enemmän kuin minään muuna vuonna 2000-luvulla.  Työmarkkinoiden sisällä olevilla menee nyt jopa hurjan hyvin. Sen sijaan työmarkkinoiden ulkopuolella olevien tilanne on lähes hälyyttävä. Tuloerot ovat kasvaneet Suomessa ennätystahtia. Kahtiajakautuminen näyttää selvästi jyrkkenevän.

Ne joilla on, hyötyvät, mutta niiltä joilla ei ole kupataan.

Tuloerojen kasvu lienee tietoista politiikkaa. Vaikka lamaa ei vielä voida julistaa täysin voitetuksi, muistuttaa nykytilanne viime laman jälkeistä tilannetta. Silloin vakituisessa työsuhteessa olevien olevien tilanne parani, mutta pitäaikaistyöttömien asema huononi.
Tuloerojen kasvu näkyy köyhyysrajan alapuolellakin. Etäisyys köyhyysrajasta on kasvanut.
On todennäköistä, että verotusta ei enää höllätä, vaan päinvastoin aletaan kiristää.
Ensimmäisen kerran sitten sitten viime laman tavallisen palkansaajan nettoansioiden ostovoima alenee ensi vuonna.
Vaikka verotuksen progressiolla voidaan halutessa tasata tuloveroja, verojen kiristäminen ei yksin paranna köyhimpien asemaa.
Jos vaikeuksissa olevien asemaa halutaan parantaa, sosiaaalietuuksia pitäisi nostaa.
Mitä parempi työllisyysaste on , sitä useampi köyhäkin voi parantaa toimeentuloaan.
Suomi alkaa olle pian samanlainen luokkayhteiskunta kuin Englanti.
Jos tuloerojen ja köyhyyden kasvu jatkuvat, sillä on vaikutuksia myös yhteiskunnan luokkaluonteeseen.
Hyvä koulutus on tärkeä ja keskeinen asia koko yhteiskunnassa.
Toinen merkittävä tekijä ovat terveyspalvelut.Yleensä hyvin toimeentulevat ovat terveempiä kuin köyhät. Terveyspalveluita ei saa raunioittaa eikä myös unohtaa koulutuksen tärkeyttä.