Löysin Korvatunturin ohjesäännön. Se lienee pudonnut Joulupukin tiedusteluosaston työntekijältä, siis tontulta. Ehkä kyseessä on Tonttu Torvinen, josta ex-hämeenlinnalaiset Matti Siitonen ja Vexi Salmi ovat väsänneet jatsahtavan joululaulun.

Ohjesääntö on paksu pumaska. Se on varustettu merkinnällä salainen.

Joulupukilla on laaja tiedusteluosasto. Tonttuja riittää kaikkien kotien nurkille ympäri maapalloa.

Pukin vahvistamassa säännössä on ihmisoikeuksia loukkaavia määräyksiä. Mitäpä perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johannes Koskinen (sd.) sanoo seuraavasta pykälästä:
”Tiedustelijaksi määrätyn tontun tulee a) kerätä käytöstietoja varjostamalla ihmisiä (erityisesti lapsia) heidän kulkureiteillään, b) suorittaa tarkkailua piha-alueilla ja c) ottaa selvää lahjatoiveista muun muassa lukemalla kirjeitä ja sähköpostiviestejä sekä kuuntelemalla puheluita.”

On käsittämätöntä, että Joulupukki ei piittaa yksityiselämän suojaa koskevista oikeuksista. Ja on kummallista, että yksikään juristikoulutuksen saaneista tontuista ei ole valittanut ihmisoikeuksien vastaisista työvelvollisuuksista esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Suomessakin jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu peräti perustuslain nojalla. Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton.

Puuttuuko presidentti Korvatunturin toimintaan?

Olen lähettänyt Korvatunturille kirjeen, jossa olen tiedustellut, aikooko Joulupukki käynnistää ohjesääntöremontin. Odotan vastausta, kun pukki on palannut jouluaaton maailmankiertueelta ja levännyt muutaman vuorokauden.

Olen vedonnut myös tasavallan presidentti Tarja Haloseen, joka on Suomen ylin arvojohtaja.

Hän pitää reilun viikon kuluttua telkkarissa toimikautensa viimeisen uuden vuoden puheen. Olen pettynyt, jos presidentti ei silloin tuomitse Joulupukin johtamaa, ihmisoikeuksia loukkaavaa toimintaa, jota on jatkunut globaalisti yli 2 000 vuotta.

Toivotan rauhallista joulua palstani lukijoille!

Leo Leppänen

Suomalaiset valitsevat neljännen kerran tasavallan presidentin ilman valitsijamiehiä. Suoraan kansanvaaliin siirryttiin 1994. Jokaisella kerralla on tarvittu kaksi äänestystä. Toisella kierroksella on käyty kaksinkamppailu miehen ja naisen välillä.

Tällä kertaa tilanne on toinen. Ainoat naisehdokkaat bidee (r.) ja kävelijä (krist.) jäävät ensimmäisellä kierroksella häntäpään valvojiksi homon (vihr.) ja huligaanin (vas.) kanssa. Nahkuri (sd.), tahtopoliitikko (kesk.) ja persukenraali (ps.) kamppailevat hopeasijasta. Rullaluistelija (kok.) lähtee paalupaikalta toiselle kierrokselle.

Vaalissa on vain yksi epäselvä asia. Voittaako Sauli Niinistö siedettävällä ääniosuudella (60–40) vai saako hän ansioluetteloonsa tyrmäysvoiton (65–35)? Vasemmiston yhteinen kannatus syksyn gallupeissa on ollut hieman yli 25 prosenttia. Tämä tulee näkymään Niinistön tuloksessa.

Koska uudessa perustuslaissa presidentti säilyttää asemansa puolustusvoimien ylipäällikkönä, iltapäivällä 1. maaliskuuta Kaartin soittokunta tervehtii uutta presidenttiä Porilaisten marssilla. Se on ylipäällikön tunnari.

Martti Ahtisaari voitti Elisabeth Rehnin prosenttiluvuin 53,9–46,1. Seuraavat vaalit olivat piukat. Tarja Halonen päihitti Esko Ahon 51,6–48,4 ja Sauli Niinistön 51,8–48,2. Aina ääniä on annettu yli 3 miljoonaa. Aho ja Niinistö hävisivät vain runsaalla 100 000 äänellä.

Laimea vaalitaisto
Kansa ei ole vielä syttynyt vaalikamppailusta. Ehdokkaat ovat jutustelleet pääasiassa muusta kuin presidentin tehtävistä. Ehkä tunnelmat tiivistyvät tammikuussa.

Niinistöä ei ole nähty mediassa rullaluistimet jalassa, vaikka siihen olisi ollut hyvät olosuhteet. Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) järjesteli marraskuun loppuun asti poikkeukselliset kelit siltä varalta, että puolueen ehdokkaan paalupaikka tulee uhatuksi.

Paavo Lipposelle olisi eduksi, jos hän esiintyisi valokuvissa Mäkelänrinteen uimahallin altaan äärellä lehtien lööpeissä ja etukansissa. Onhan Mooses söpö ilmestys uikkareissa. Ainakin, jos asiaa kysyy Hämeen Sosialidemokraattien puheenjohtaja Minna Lintoselta.

Jos käyn ehdokkaiden kahvitilaisuuksissa, teen heille seuraavan kysymyksen: Mitä mieltä olette parveketupakoinnista ja tulisiko se kieltää lailla? Koska presidentti on arvojohtaja, hänellä pitää olla mielipide, vaikka asia ei kuulu hänen toimivaltaan.
Teen jatkokysymyksenkin: Onko Teillä Ykkösbonuskortti ja käytättekö sitä arvojohtaja Tarja Halosen tapaan?

Paavo Lipponen toiselle kierrokselle?
Sauli Niinistön kanssa työyhteisöissä tekemisissä olleet henkilöt eivät äänestäne häntä. Sama tilanne oli aikanaan Tarja Halosen kohdalla. Nämä marginaaliäänestäjät eivät ratkaise vaalin tulosta.

Ehdokkaista Paavo Väyrysellä ja Timo Soinilla on eniten vastustajia. Harvat uskovat tosissaan heidän, Paavo Arhinmäen, Eva Biaudetin, Sari Essayahin ja Pekka Haaviston mahdollisuuksiin. Harmi, koska ryhmästä löytynevät ne, jotka menestyvät parhaiten Mensan testeissä (esim. ylioppilas Haavisto ja tohtori Väyrynen). Sitä paitsi ainoastaan Biaudetilla on Halosen veroiset lahjat Mäntyniemen pirttihirmuksi.

Edellä sanotusta saattaa seurata, että monet äänestävät ensimmäisellä kierroksella ehdokasta, jonka he arvioivat pääsevän varmasti myös toiselle kierrokselle ja jolla on jonkinlainen sauma kilpailla Niinistön kanssa. Tässä on Paavo Lipposen mahdollisuus.

Toisella kierroksella pääosa Biaudetin ja Essayahin sekä pieni osa Haaviston kannattajista siirtyy Niinistön leiriin. Rullaluistelijan laariin sataa ääniä myös keskustalaisilta. Soinin tukijoista osa ei osallistu toiselle kierrokselle. Vasemmiston äänillä ja hajakannatuksilla Lipponen voi yltää 40 prosentin ääniosuuteen.

• toimintakulut 183 miljoonaa euroa
• kunnilta perittävät maksut 161,4 miljoonaa euroa
• poistot 8,5 miljoonaa euroa
• vuosikate 2 miljoonaa euroa
• budjettialijäämä 6,5 miljoonaa euroa
• lainamäärän kasvu 0,5 miljoonaa euroa.

Kuntavaaleissa ovat menestyneet kansanedustajat, julkkikset, kauniit ja nuoret naiset, populistiset helppoheikit, yhden asian äänitorvet, toimittajat, ammattiyhdistysaktiivit, urheilusankarit, urheilupomot, terveysalan ammattilaiset, suositut opettajat, liike-elämän kihot, eläkeläisten nokkamiehet, verkostoitujat, kulttuurivaikuttajat, markettien kyttääjät ja terävät yleisönosastokirjoittajat.

Puolueosastojen vaalipäälliköt metsästävät parhaillaan näitä henkilöitä. Pian näemme, millaisia ehdokkaita vuoden kuluttua on kuntavaaleissa.

En väitä, että mainittujen henkilöiden joukossa ei ole osaajia. Mutta äänestäjän kannattaa miettiä tarkkaan eri kanteilta, kuka on sopivin ehdokas. Yksisilmäisyys, yhteistyökyvyttömyys ja tuuliviirimäisyys ovat ainakin huonoja ominaisuuksia.

Pula todellisista yleis- ja talousosaajista

Aktiiviaikana kuulin kuntien luottamushenkilöiden puheita lukuisissa kokouksissa ja tilaisuuksissa. Porukassa oli niukasti liiga- ja divaripelaajia.

Kunnanhallituksissa – puhumattakaan kunnanvaltuustoista, lautakunnista ja johtokunnista – suurin osa oli enintään kolmosdivarin tasoisia pompottajia.

Monimutkaisia päätöksiäkin tekevät ja niistä muodollisesti vastaavat pääasiassa Forssan Jalkapalloklubin ja Someron Voiman edustusjoukkueiden tasoiset potkupalloilijat.

Viranhaltijat ovat hyvin koulutettuja. Päätöksenteko tapahtuu heidän esittelystä. Muualla maailmassa tilanne ei ole yleensä näin hyvä.

Tuntui joskus turhauttavalta, kun aina samat pallon pompottajat puhuivat sanomatta mitään tai toistelivat liigapelaajien, kellokkaiden ja viranhaltijoiden useaan kertaan jo esittämiä faktoja ja mielipiteitä.

Kunnallisissa toimielimissä on paljon statisteja. He eivät tuo lisäarvoa toimintaan, vaan he ovat pelkkä kuluerä veronmaksajille. Eikä liene harvinaista, että keskeisissä luottamustoimissa huseeraa muutama apukoulutasoinen vaikuttaja.

Kritiikistä huolimatta kuntalaisten ja median on muistettava, että suomalaista kunnallishallintoa arvostetaan maailmalla. Siihen käydään jatkuvasti tutustumassa kaukaakin.

Maan hallitus yrittää muuttaa pääosin hevosvetoisena aikana muokkaantuneen kuntarakenteen digiaikaan. Keskustajohtoinen, kahdella edellisellä hallituskaudella toteutettu Paras-hanke on ollut hyvin sekavan oloinen. Se on tullut tiensä päähän ja joutaa haudata.

Paras on synnyttänyt ja synnyttämässä useita epämuodostumia. Niistä löytyy lukuisia esimerkkejä eri puolilta Suomea.

Useiden maalaiskuntien eliitti on umpirakastunut hallintoonsa. Siksi poliitikot ja kunnanjohtajat eivät halua luopua siitä. Eikä oikeastaan tämä ole edes järkevää niin kauan kuin niissä voidaan elellä vetureiden siivellä ja valtion tukemana.

Kuntavaalit pidetään vuoden kuluttua syksyllä. Hallituspuolueet ottivat melkoisen riskin lähtiessään runnomaan kuntaremonttia.

Oli suoraselkäinen veto, kun asiaan tartuttiin välittömästi. Kuntalaisten ja päättäjien on vihdoin myönnettävä, ettei alueiden kansainvälistä ja kansallista kilpailukykyä sekä palvelurakenteita pelasteta kärryajan maailmaan ripustautumalla.

Työssäkäynti- ja asiointialueisiin perustuva kuntakartta

Elämme työstä ja tarvitsemme päivittäin kuntapalveluja. Siksi on hyvin loogista, että maahan muodostetaan työssäkäynti- ja asiointialueisiin perustuva kuntakartta. Eikä ole oikein, että veturikunnat ja kaupunkikeskukset joutuvat elättämään siivellään naapureita.

Janakkalassa on tuore kunnanjohtaja. Anna-Mari Ahonen (kok.) ei ole vielä ehtinyt ottaa kunnolla tehtäviä ja valtaa hanskaan sekä ansaita organisaation luottamusta. Tästä huolimatta hän otti ensimmäiseksi isoksi projektikseen kapinakenraalin sivuviran Kuntaliittoa ja maan hallitusta vastaan. Keskusjärjestöä, hallitusta ja kuntaministeriötä johtaa puoluetoveri. Kyseessä on siis verinen sisällissota!

Ahosen nimi on nyt merkitty monella taholla muistikirjaan. Kun kapina on tukahdutettu, Janakkalan kunta tulee kärsimään hänen sotaseikkailuista.

Jos olisin kunnanhallituksen puheenjohtaja, komentaisin vähäisen kokemuksen omaavan kunnanjohtajan luopumaan hallintosodasta ja laittamaan pystyyn projekteja, joilla kehitetään oman kunnan asukkaiden asioita ja parannetaan naapurikuntien kanssa seudun palveluja ja kilpailukykyä.

Kapinakenraalin sivuviran vaatima työaika ja energia ovat pois kunnan johtamisesta.

Hallinnointia liikaa

Mitä järkeä on ylläpitää kunnantaloja 10–30 kilometrin välein kaikilla hallinnollisilla mausteilla?

Kunnanjohtajien työajasta menee nykyisin huomattava osa neuvotteluihin naapureiden ja yhteistoimintaelinten edustajien kanssa sekä kunnan itsenäisyyden puolustamiseen, siis sisäisen kitkan voittamiseen.

En myöskään ymmärrä, mitä järkeä on ylläpitää nykyisen laajuista kuntayhtymäverkostoa. Siellä mopo on karannut omistajien käsistä.

Toisaalta tähän asti fuusiokunnissa on puhjennut pääsääntöisesti paha pöhötauti. Ehkä kyläpäälliköksi tulisi valita pienimmän kunnan johtaja ja osoittaa kaupunginjohtajalle työpaikka keskushallinnon ulkopuolelta.

Lainsäädäntöä on korjattava niin, että fuusion tapahduttua on mahdollista heti ryhtyä saneeraus- ym. tehostamistoimiin. Asiassa tulisi ottaa mallia yksityiseltä sektorilta.