Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli möläytti pari vuotta sitten telkkarissa tunnetuin seurauksin. Vaalirahaa ja lahjuksia koskevia juttuja on menossa oikeuteen ja niistä on syytteitä harkinnassa. Poliisi tutkii vielä ainakin paria tapausta. Eduskuntavaalien jälkipyykin selvittely on pahasti kesken ja uudet vaalit pukkaavat päälle.

Liikemiehet saivat mieleisensä eduskunnan ja hallituksen. Heidän vaalirahoilla on ollut erittäin hyvä tuottoprosentti!

Mari Kiviniemi aloitti pari viikkoa sitten keskustan vaalikampanjan loppukirin. Tuore pääministeri esitti historiamme suurimman (peräti 20-jäsenisen) hallituksen kasvattamista perheministerillä. Eikä kulunut monta päivää, kun Sirkka-viiva-Liisa pani paremmaksi. Peräjoen seniori-ikäinen rautarouva perustaisi perheministeriön.

Perskutarallaa!

Jos pääasiassa mukuloiden asioita ryhtyy hoitamaan erikoisministeri, hallituksessa pitää olla myös senioriministeri. Kysyn: Kumpia on enemmän suhteessa aktiiviväestöstä, ikäihmisiä vai lapsia? Kumpi ryhmä on nyt pahemmin heitteillä? Entäs tulevaisuudessa, jos vanhusten hoiva kehittyy pääasiassa vain persaukisten kuntien ja ulkomaisten pörssiyhtiöiden pillin mukaan?

Maa- ja metsätalousministeriö, joka on Keskustan ikioma linnake valtioneuvoston alaisuudessa, joutaisi lakkauttaa. Toki alan ministeri tarvitaan EU:n vuoksi, mutta virkakoneisto sijoitettakoon työ- ja elinkeinoministeriöön, ympäristöministeriöön ja pariin muuhun virastoon.

No niin, vaalien talvisota on käynnistynyt ja maata johtaa kykenemätön hallitus. Väitätkö muuta hallituksesta? Perustelen kantani vertauskuvallisesti. Jos yrityksessä tunnistetaan kestävyysvaje ja talousjohto ei laadi heti selviytymisstrategiaa vaan odottelee vuoden kuluttua keväällä pidettävää yhtiökokousta, toimitusjohtaja ja talousjohtaja menevät vaihtoon välittömästi. Oy Finland Ab on toiminut aivan toisin. Ja toimitusjohtaja Matti Vanhasen/Mari Kiviniemen ja talousjohtaja Jyrki Kataisen asema ei ole ollut pohdinnassa.

Eduskunta onkin ollut pitemmän aikaa de facto Suomen suurin kumileimasin. Ei ole ollut edes todellista oppositiota. Sillä on länsimaissa iso rooli, kun/jos demokratia on toimiva.

Viisaiden neuvosto

Harvan eduskuntaehdokkaan esiintymisissä on tuotu julki, mitä tulevat ajat merkitsevät äänestäjille. Vaalitaistosta ovat puuttuneet suuret linjat. Useimmat ehdokkaat puhuvat lillukanvarsista ja asioista, joissa eduskunnalla ei ole nokan koputtamista (toimivaltaa). Poliitikot leijuvat unelmahötössä.

Vaikka Suomessa on maailman paras peruskoulu ja parhaiten koulutetut työttömät, tämä ei takaa, että pian koittaa jatkuva 5-6 prosentin talouskasvu, jolla hoidetaan valtiontalouden vaje.

Jos ehdokas on kansanedustajan toimeen pätevä, hän puhuu asiantuntevasti rakenneuudistuksista, kuntien tuottavuustalkoista, pitemmistä työurista, säästölistoista, kilpailukyvyn parantamisesta, kokonaisvero-ohjelmasta 2011–2015, budjettialijäämän puolittamisesta budjettiin 2011 verrattuna sekä valtion velkaantumisen kääntämisestä alenevalle uralle 2015 mennessä.

Olen valtakunnankamreeri Sauli Niinistön kanssa samaa mieltä, että eduskunnan ja hallituksen tueksi on koottava viisaiden neuvosto. Näyttää siltä, että tällä kertaa Arkadianmäelle valikoituu liikaa sellaisia tyyppejä, joiden vahvuudet ovat estetiikka, erotiikka, vertaileva kosmetiikka ja äänestysnapin painaminen.

P.S. Olen muuten sitä mieltä, että Keskolla on Pirkka-huumorilla varustettu, hyvärunkoinen ja tiukkapeppuinen pääjohtaja. Älykäs komistus, muttei kovinkaan viisas? Toivottavasti kukaan tiukkapipoinen ei kantele lausahduksestani Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle.

Kansanedustajaehdokkaat sanailevat sitä sun tätä, kun nälkäinen vaalikarja nauttii heidän markkinointikojuilla kahvi-, makkara-, karkki- ym. tarjoilusta. Ehdokkailla on hyvin erikoiset sisäkalut. Sieltä löytyy – paitsi tervettä kunnianhimoa – runsain mitoin patologista pyrkyryyttä.

Vai mitä ajattelet ihmispoloisista, jotka muutama kuukausi ennen vaaleja ilmestyvät pakkasilla ja räntäkeleillä julkisille paikoille tyrkylle koko kansan kusitolpiksi Helsingin Arkadianmäelle?

Hallitukselta huono perintö

Keneltä verot Suomessa kerätään? Rikkaiden osuus ei ole ratkaiseva. Ei edes silloin, jos heiltä kerättäisiin oleellisesti enemmän. Pienituloisia verotetaan melko kevyesti. Ison keskiluokan, johon väestöstä kuuluu 70–80 prosenttia, on syytä olla kriittinen, kun puolueet suoltavat vaalipuppua.

Ei ole salaperäistä rahamassia, josta vaaliehdokkaiden lupaamat asiat kustannetaan. Vain harvat mieltävät kirkkaasti, että äänestäjät itse maksavat vanhat ja uudet palvelut. Poliitikot eivät vastaa taloudellisesti julkisista menoista. Työtä raatava keskiluokka nauttii suurimmasta osasta palveluita ja myös rahoittaa ne samalla periaatteella.

Jatkuvasti kuulee mielipiteitä, että isotuloiset ja yritykset voisivat rahoittaa huomattavalta osin julkiset menot. Tilanne ei liene näin yhdessäkään länsimaisessa hyvinvointivaltiossa.

Isot talousongelmat on ratkaistava heti vaalien jälkeen. Nykyinen hallitus jättää huonon perinnön. Se ei ole ryhtynyt hoitamaan talousvajetta. Ongelmat on siirretty seuraajalle.

Eduskuntaan tarvitaan liigatason toimijoita. Emme tarvitse kansanedustajia, jotka tiesivät tai joiden olisi tullut tietää, että kaikkea kivaa sisältäneet vaalilupaukset olivat silkkaa puppua.

Lähivuosina ei ole varaa aivan näin korkeaan sosiaaliturvaan ja julkiseen palvelutasoon. Suomen kaltainen valtio pysyy pystyssä vain, jos tingimme osasta kivoja asioita ja teemme työtä entistä älykkäämmin ja enemmän.

Seuraavalla vaalikaudella poliittisen elämän tekee vaikeaksi se, että isoista veloista huolimatta pitkästä aikaa olisi oikeudenmukaista ehkäistä ja vähentää köyhyyttä.

Työvoima torpparilaitoksena

Äänestäjien järjestettyä vaalien avulla uusia palveluja kansalaisten on turha purnata, jos verot nousevat. Pitkät opiskelu- ja eläkeajat, lyhyet työpäivät ja runsas vapaa-aika ovat niitä kivoja asioita.

Täällä Pohjantähden alla sijaitseva pieni Suomi on luterilainen torpparilaitos. Eduskunta ylläpitää työvelvollisuutta, koska kansalaisilla on lakitasoiset subjektiiviset oikeudet.

Markkinatalous on orjuuttava systeemi. Äänestäjät kuitenkin päättävät, millainen yhteiskunta on ja mitä järjestelmiä on tarjolla. Väestölle järjestetyt erilaiset palvelut eivät mahdollista sitä, että täysi-ikäiset voivat itse valita, miten paljon he suorittavat työtä torpparilaitoksessa.

Alkaneella vuosikymmenellä julkisia menoja on leikattava ja lisäksi työuria on pidennettävä molemmista päistä. Muuten emme selviydy velvoitteista siedettävillä veroilla. Talouskasvu ja tuottavuuden parantuminen hoitavat vain osan valtiontalouden alijäämästä ja kuntien talousongelmista.

Köyhiä ottaa päähän eliitin ahneus. Siitä saattaa kehittyä jopa yhteiskuntarauhan ja hyvinvoinnin uhka. Ahneutta ei pystytä laeilla suoraan säätelemään. Välillisiä keinoja ovat mm. liike-elämän avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisääminen.

Nyt on erittäin sopiva aika arvioida uudelleen myös tasapainokysymyksiä julkisen vallan ja markkinatalouden välillä. Toivottavasti kansalaisten hyvinvointi ja kapitalismi ovat poliittisessa syväpohdinnassa talvisodan mittaisessa vaalitaistossa.

P.S.

Kirjoitin kuukausi sitten otsikolla SDP sillassa, muttei selällään. Tuoreet gallup-tulokset veikkaavat puolueelle hieman yli 18 prosentin kannatusta, mikä on historiallisen alhainen. Politiikassakin menestys alkaa johtamisesta. SDP:n johdon toiminta on ollut hapuilevaa. Uusien kannatuslukemien valossa puolueen 4. edustajapaikka Hämeen vaalipiirissä on vaaravyöhykkeessä.

Kansanvalta on useiden sekoilujen jäljiltä surkeassa tilassa. Poliitikkojen otsassa on korruption tatuointi. Siitä on vaikea päästä eroon. Ensi kevään vaaleissa hallituspuolueet tulevat häviämään.

Porvarihallitus on ollut kaikkien aikojen ympäristö- ja köyhälistövihamielisin. Eräs vääräleuka kysyi äskettäin: Mikä on maailman ohuin muistiinpanovihko? Oikea vastaus: Suomen Vihreiden ympäristösaavutukset maan hallituksessa.

Myös pääoppositiopuolueella on ollut pallo hukassa. SDP:n tappioputki alkoi 2007 eduskuntavaaleissa. Puheenjohtaja Eero Heinäluomalla oli uskottavuusongelma. Hänet vaihdettiin Hämeenlinnassa kesällä 2008 Jutta Urpilaiseen. Ei kulunut monta kuukautta, kun idealistinen uudistustyö vaihtui johtajuuskriisiksi. Alamäki jatkui kuntavaaleissa 2008 ja eurovaaleissa 2009.

SDP:ssä lienee noin 40 000 jäsentä, joiden keski-ikä on yli 60 vuotta. Puoluetyötä tekevien ydin odottaa hoivakotiin pääsemistä tai on jo siellä. Painikielellä ilmaistuna puolue on sillassa, muttei selällään. Unelmahötöissä sekoillut Urpilainen on kovan paikan edessä, kun hän yrittää palauttaa SDP:n maan johtavaksi voimaksi.

Vaali-ilmastossa on likaisen taiston merkkejä. Kilpavarustelun hankkimista on rajoitettu, jonka vuoksi samankaltaisten puolueiden ja kandidaattien erottaminen on yhä vaikeampaa. Välineenä ei voi enää käyttää pelkästään rahaa.

Vanhat puolueet varautuvat Perussuomalaisten suureen voittoon. Kolmesta suurimmasta puolueesta yhdellekään eduskuntavaalit ei ole kuitenkaan kuoleman kysymys, jos ne pystyvät torjuntavoittoon. Puoluekenttämme on sementoitunut Euroopan erikoisuudeksi. Kahden puolueen sijaan kolme pyrkii valtaan. Yksi puolue häviää vaalit. Muut kaksi ovat voittajia ja muodostavat hallituksen.

Vuonna 2007 Keskusta, Kokoomus ja SDP saivat yhteensä 66,7 prosenttia äänistä ja 146 kansanedustajaa.

Viimeisissä gallupeissa niillä on ollut selvästi alle 60 prosentin kannatus, jolla lohkeaa noin 120 paikkaa. Silloin Kokoomus ja Keskusta tarvitsevat eduskuntavaalien jälkeen hallitukseen peräti kolme pienpuoluetta, jotta koalitiolla on eduskunnassa yli 100 paikkaa.

Mikäli SDP yltää kunnialliseen torjuntavoittoon (43–45 paikkaa) ja Perussuomalaiset saavuttaa rökälevoiton (18–22 paikkaa), hallitusneuvottelut ovat hankalat. Perussuomalaiset ei lähde mukaan liittoumaan, jossa ovat Kokoomus ja Vihreät. Tilannetta helpottaisi paljon Keskustan siedettävä torjuntavoitto (46–48 paikkaa). Vasemmistoliitto kutsuttaisiin ottamaan vastuuta maan asioista. Hallituksen muodostaisivat Keskusta ja nykyiset kolme änkyrää.

Hämeenlinnasta edelleen kolme demariedustajaa?

Seuraavassa tarkastelen SDP:n ehdokaslistaa Hämeen vaalipiirissä ja ehdokkaiden läpimenomahdollisuuksia mutu-tuntuman pohjalta. Etelä-Suomen Sanomien äskeisestä vaaligallupista poiketen ennustan, että keväällä vaalipiiristä valitaan neljä demaria eduskuntaan.

Puolueella on koossa täysi lista. Kansanedustaja Satu Taiveaho ja varakansanedustaja Kari Salmi eivät ole enää ehdolla. Tarja Filatov, Johannes Koskinen ja Jouko Skinnari haluavat jatkaa. Taiveaho (6 760 ääntä) ja Salmi (5 105 ääntä) jättivät ison perinnön 14 ehdokkaan tavoiteltavaksi. Listalla on Kanta-Hämeestä 8 ja Päijät-Hämeestä 6 henkilöä.

Skinnari sai viime vaaleissa 5 565 ääntä. Hän menee läpi, koska Salmi ei ole ehdokkaana ja muut 5 päijäthämäläistä kandidaattia ovat täyte-ehdokkaita.

Hämeenlinnasta on peräti 5 ehdokasta. Filatovin ja Koskisen lisäksi kansanedustajan paikkoja tavoittelevat Iisakki Kiemunki, Prabhakaran Ranjithkumar ja Pasi Vesala.

Eduskunnan päässälaskumestari Koskinen (viime vaaleissa peräti 9 056 ääntä) voi nukkua yönsä täysin rauhassa. Jakarandajakkaran hallinnan säilyttämisessä ei ole ongelmia. Kolmesta muusta paikasta käydään kova taisto. Filatov sai edellisissä vaaleissa 5 689 ääntä. Hän on tiukasti paikassa kiinni, koska hänelle siirtyy paljon Taiveahon ääniä.

Viime vaaleissa Iisakki Kiemungin äänipotti oli 3 594. Hänet tunnetaan nyt paremmin ja hän panostanee vaalitaistoon ammattimaisemmin. Tervakosken kasvattina Kiemunki kerää ääniä Janakkalasta ja Riihimäen seudulta, joista kummastakin on vain yksi täyte-ehdokas. Jos hän hoitaa mediassa vaalikampanjan tehokkaasti ja kiertää tiuhaan vaalipiiriä 3-4 kuukautta, veikkaan hänen nappaavan demareiden neljännen paikan. Läpimeno vaatii 6 000 ääntä.

Minna Lintonen (4 560 ääntä) yrittää paluuta valtakunnan politiikkaan. Forssan seudun ainoana demariehdokkaana hän kokoaa sieltä pääosan äänistään.

Forssalaiset Sirkka-Liisa Anttila (kesk.), Mika Penttilä (kesk.), ex-demari Alpo Suhonen (vihr.) ja Sami Mattila (ps.) keräävät yhteensä ison saaliin, mikä syö Lintosen ääniä. Koska rehtorilla on paljon vastustajia kotiseudullaan, hänen tulisi saada merkittävää lisäkannatusta muualta. Veikkaan, että eduskunta jää haaveeksi.

Ehdokasasettelu ei ole SDP:n ja hämeenlinnalaisten kannalta viisas. Väkimäärän ja alueellisen edustavuuden perusteella listalla tulisi olla Kanta-Hämeestä vain 6 henkilöä. Kuntajakauma voisi olla esimerkiksi seuraava: Forssa 1, Hämeenlinna 3, Janakkala 1 ja Riihimäki 1. Päijät-Hämeen kunnista tulisi olla 8 ehdokasta.