Olipahan ensi-iltaviikko! Tulin tiistaina teatterille hieman tavallista aikaisemmin. Talo täynnä väkeä, enimmäkseen tuttuja, mutta joukossa oli myös uusia kasvoja. Ja kaikki ne, hitto soikoon, olivat työn touhussa. Kaikilla yhteinen päämäärä; tehdä Ämmä ensi-iltaan ja tehdä se mahdollisimman hyvin. Hieno oli ohjaajan tunne hänen astuessaan sisään, porukasta sai melkoista nostetta ja uskoa, että onnistumme yhdessä.
Päivän harjoitus alkoi lauluharjoituksella, missä teknisen osaamisen lisäksi kävimme laulut läpi koreografian kanssa. Hikinen rupeama! Ennen kuin hiki oli kuivunut, jatkoimme työskentelyä ns. tyhjennysharjoituksella. Menimme koko näytelmän läpi välillä keskeyttäen ja korjaten virheitä ja vahvistaen heikkouksia. Lisäsimme harjoitukseen mukaan valojen ja äänien ajosuunnitelman. Janne ja Severi yrittivät pysyä perässä konetta rääkäten ja kynä sauhuten. Tiistaista tuli älyttömän hyvä harjoituspäivä. Näyttelijöitä alkoi jo lopussa väsy painaa, mutta urheasti ja turhia nurisematta he jaksoivat loppuun asti. Itselle tuli vahva tunne, että pääsemme lauantaihin kunniakkaasti, vaikka sikaflunssan haamu hiipiikin varjona perässä. Tekniikka jäi vielä yötä myöten tekemään valoja, toivottavasti ymmärtävät lopettaa ajoissa.
Keskiviikkona teatterille tullessa Severi esitteli päivän nauhoitukset, Hyvää tavaraa. Severi ja Kaustellin Markus ovat ideoineet ja äänittäneet näytelmän tehosteita ”studiollaan”. Hatun noston arvoista työtä ovat äijät tehneet. Arvostan suuresti sitä asiaan paneutumista ja kehittelyä mitä pojat ovat tehneet ja tulevat vielä tekemään ennen ensi-iltaa. Liisa jatkoi rykmenttinsä kanssa ”rättishowta” siihen tahtiin, että höyry nousee kohta päästä, mutta valmista tulee. Keijo kävi kyselemässä tarpeiston viimeistelyyn ohjeet. sekin sektori alkaa olla loppusilausta vaille valmis. Näyttämöllä aloitimme jo totutun tavan mukaisesti lauluilla ja sen jälkeen juttua pyörittämään. Eilisen harjoituksen raskaus näkyi porukan toiminnassa, mutta edelleenkään kukaan ei valittanut eikä jurputtanut. Pirun hyvä porukkahenki on tässä työryhmässä!
Torstaina aloitimme tuntia aikaisemmin, koska maskit piti rakentaa iltaa varten. Seppälän Risto tuli ottamaan näyttämökuvat suoraan illan pääharjoituksesta. Maskit oli jo kertaalleen suunniteltu kasvokuvauksiin, mutta nyt haettiin enemmän vahvuutta naaman väritykseen, mikä kantaisi aina viimeiselle riville asti. Liisa onnistui kuin onnistuikin saamaan puvut kasaan kaikille. Joitain pieniä yksityiskohtia vielä puuttuu ja osa vaatteista on hakaneuloilla harsittu kiinni mutta kuitenkin. Hieno suoritus, Liisa! Maskitarkistusten jälkeen kävimme jälleen laulut läpi koreografian kanssa. ja sitten illan pääharjoitus puhallettiin vauhdilla ja erinomaisesti läpi. Juttu on viittä vaille valmis! Valo- ja ääniohjelma täytyy vielä ajan kanssa tarkistaa samoin pari tehostetta pitää vielä tehdä ja pari korjata. Keijo onnistui saamaan tarpeiston valmiiksi. Muutama esine kaipaa vielä pientä uudelleenarviointia ja viilausta, mutta sekin on siinä. Äijät jäi jo totutun tavan mukaisesti viimeistelemään valoja ja ääniä. ajelin kotiinpäin mairea hymy huulilla, mutta toivoen, ettei sika- tai muu flunssa iske ennen ensi-iltaa…
Perjantaina oli viimeinen kenraaliharjoitus eli ns. omaiskenraali. Ja hieman puolenpäivän jälkeen se tapahtui. Anita laittoi viestin, että hänellä on kuumetta 38 ja risat, mutta hän yrittää nukkua ja tulee suoraan harjoitukseen. Tuhat ja yksi ajatus myllersi mielessä sillä hetkellä. Yleisöä on tulossa, Mollis on kipeä, mitä tehdä. Anitalle laitoin hätäisesti viestin, että informeeraa minua iltapäivän aikana miten tauti kehittyy. Valmistelin mielessäni muutaman vaihtoehdon miten toimitaan, jos Mollis ei pysty nousemaan lavalle. Sitten nautin kevyen lounaan ja nollasin ajatukset. Teatterilla Severillä oli hyviä uutisia, Nauha olisi valmis. Hyvä ja loistavaa! Kuuntelin nauhan ja totesin poikien, Markuksen ja Severin tehneen mahtavaa työtä studiollaan. Hanna tuli ajoissa teatterille, kerroin hänelle uutiset ja mainitsin ohimennen, että hän paikkaa Molliksen roolin, jos Anita on edelleen kipeä. Hannan ilme oli näkemisen arvoinen. Kävin nopeasti Liisan kanssa puvustuksen tilanteen läpi, hyvältä näytti. Näyttelijät tulivat ja menivät suoraan maskiin. Maskin jälkeen kävimme laulut ja kuviot läpi Sepon ja Kirsin johdolla ja Hanna oli mukana vahvuudessa. Heti kuuden jälkeen Anita tuli teatterille hyvin kipeän oloisena. Miulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin passittaa hänet takaisin sänkyyn potemaan. Vaikka teatteri onkin tärkeä asia, niin terveys ajaa edelleen sen ohi. Yleisö kohisi jo lämpiössä, siis mitä tehdä. Hannalle essu privaattivaatteiden päälle, plari, eli näytelmän käsikirjoitus kouraan ja lavalle. Toki pienen hengähdystauon pidimme ja sitten yleisö sisään! Kerroin yleisölle mikä meidän tilanne oli. Mielestäni ymmärsivät asian eritäin hyvin. Ja sitten saimme viimeinkin pääharjoituksen liikkeelle! Hanna pärjäsi loistavasti, vaikka naamasta näki, ettei hän aina tiennyt missä pitäisi kulkea ja mitä tehdä. Rutka hali Hannalle ja koko työryhmälle! tällaiset poikkeavat tilanteet monesti rakentavat ryhmähenkeä aivan mahtavasti. Niin kävi nytkin. Porukan tuki Hannalle oli aivan käsin kosketeltava. Pääharjoituksen jälkeen päästin näyttelijät välillä kotiin vetämään henkeä huomisen koitosta varten. Jäin Severin, Jannen ja Kirsin kanssa käymään valojen- ja äänien ajosuunnitelmaa läpi. Kirsi luki tekstiä ja korjailin ja tarkensin ajoja. Pojat ohjelmoivat muutokset koneelle. Rupeama oli pitkä ja raskas, mutta saimme valot ja äänet kohdalleen. Lauantaina voimme keskittyä tilanteen vaatimiin toimiin. Olipa perjantai, mahtava harjoituspäivä, tästä täytyy kirjoittaa luku muistelmiin…
Yö meni miten meni pyöriessä. Mielessä liikkui kaikki mahdolliset variaatiot sille miten näytelmä saadaan ensi-iltaan. Olimme sopineet, että aloitamme jo kahdeltatoista. Nopea aamiainen ja matkaan! Matkalla sain Anitalta viestin, että olo on parempi. Yrittää tulla illaksi näyttämölle. Päätin kuitenkin että valmistelemme Hannan Molliksen rooliin. Teatterilla ensimmäiseksi Hanna sovitti Liisan esiin kaivaman varapuvustuksen. Sitten nopea keskustelu millä ajatuksilla Hanna menisi näyttämölle, mistä tingittäisiin ja miten toimittaisiin. Kirsi auttoi kaikin mahdollisin keinoin meitä saamaan varamollista iskukuntoon. Kun muut näyttelijät tulivat, kävimme näytelmää alusta alkaen, kohtaus kohtaukselta, tilanne tilanteelta läpi valojen ja äänien kanssa. Tulipa tehtyä tiukka tyhjennysharjoitus ensi-iltapäivänä. Anitalta sain harjoituksen aikana viestejä, että olo on parempi. Pyysin kuitenkin häntä tulemaan teatterille vasta tuntia ennen esityksen alkua. Jännittävät minuutit ja sekunnit alkoivat. Anita tuli, hieman sairaan oloisena, mutta päättäväisenä. Koko olemuksesta näki, että hän halusi tehdä ja tekisi tämän roolin vaikka taivaalta sataisi pieniä ämmiä. Näytin Anitalle vihreää valoa. Hannaa pyysin seuraamaan kulissista näytelmää ja hyppäämään Molliksen roolin tarpeen niin vaatiessa. Vihdoinkin olimme valmiit ensi-iltaan! Tällä kertaa en edes ehtinyt jännittämään, kaikki kävi niin nopeasti. Yleisöä oli mukavan runsaasti salissa ja näytelmä pyörähti käyntiin. Heti ensi hetkistä näki, että koko työryhmä oli päättänyt onnistua. Ilmaisu oli latautunutta, toiminta täsmällistä, ajatukset kulkivat selkeinä kokonaisuuksina ja valot ja äänet toimivat iskulleen. Harvoin kaikki menee näin hyvin nappiin ensi-illassa. Esitys oli täysosuma suoritus koko työryhmältä. Yleisö oli hienosti mukana juuri niin kuin oli toivonutkin. Kliseemäisesti sanottuna olo oli väsynyt mutta onnellinen Urpo ja Turpo ja Hirmuinen Äm oli saavuttanut ensimmäisen etappinsa komeasti. Seuraavassa vaiheessa on yleisön tehtävä päättää miten he kokevat näytelmän. Toivottavasti saan siitä palautetta. Minulle kuitenkin tämä matka on ollut antoisa ja siitä on jäänyt myös uusia metkuja tuleville seikkailuille… Kiitos koko työryhmälle!
