Kirottu tiistai, vai lieneekö ylipapin kirous laskeutunut tiistai-harjoitusten ylle, mene ja tiedä. Nyt ei ole syytä hakea syyllisiä nenää pidemmältä. Oma vireys oli taas repästy suoraan suon silmästä. Porukka sentään jaksoi yrittää, vaikkei se hymy heilläkään korviin asti ylettynyt. Aloitimme Päällystakin kasaamisen. Tarkoituksena oli rakentaa hieman pidempiä kokonaisuuksia, syventää roolia ja hakea yhä suurempaa ilmaisua sekä terävöittää kuoro-osuuksia. Myös ääninauhan sijoittelulle oli varattu sijansa. No toki kokonaisuudessaan viikko oli onnistunut ja tarkoitutus ei jäänyt ainoastaan sanahelinäksi, vaan tuloksiakin syntyi.
Tiistai, tämä päivistä merkillisin, alkoi juuri niin kuin pelkäsinkin. Heti ensimmäisillä vedoilla tämä perhanan ohjaaja takertui lillukan varsiin ja jäi hiomaan aloitusta kerta toisensa jälkeen, juuri kun pitäisi lyödä löylyä ja painaa armottomalla höökillä eteenpäin. No onneksi näyttelijät ovat motivoinuneita eivätkä olleet pienistä rynkytyksistä moksiskaan. Saimme alun kasattua jonkinlaiseksi kokonaisuudeksi. Tosin rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että näytelmän aloitus ei ole näytelijälle niitä helpoimpia, eikä se tule sitä olemaan katsojalleenkaan. Itse aloin syttymään nähtyäni Lauran tekemän, melkeinpä karikatyyrisen, Akakin äidin, muutamalla vedolla hän onnistui avaamaan yhden ihmisen lapsuuden. Toinen erittäin hyvin onnistunut luonnehdinnan saimme Kallelta, joka piirsi opettajansa täsmällisin vedoin. Loppujejen lopuksi ihan kelpo harjoitus porukalta, vaikka jäimmekin hieman jälkeen tavoitteesta.
Niin kuin viime viikollakin keskiviikko nousi siivilleen ja sai tuulta alleen. Harjoitus suorastaan lensi eteenpäin. Näyttelijät tekivävät roolinsa suurella latauksella, ilmaisu oli suurta ja voimakasta ollessaan pientäkin. Tarmo teki pienen, sanattoman, palomiehen roolin yhä uudelleen herkullisin nyanssein. Myös Markuksen Eerossa on jotain karismaattista voimaa. Kuoro-osuuksien kanssa porukka on vielä kusessa. Kuoron repliikit eivät saisi enää tulla luettuna plarista, nyt pitäisi hakea suurempaa ja selkeämpää roolia omalle kuoro-osuudelle. Kuoro edustaa tässä näytelmässä antiikin tragedian tavoin tarinaa eteenpäin vievää elementtiä. Meillä kuoro ei välttämättä ole nimensä mukaisesti joukko äänteleviä ihmisiä, vaan yksittäin esiintyviä näyttelijöitä, jotka kuljettavat Akakin tarinaa kohti ratkaisuaan. Näyttelijän kannalta tehtävän tekee vaikeaksi se, että kuoro ilmestyy usein ja yllättäen ja usein myös eri paikoista, lisäksi kuoron kontaktointi on tarkkaan rakennettu. Onpa haastetta kerrakseen tekijöilleen. Saavutimme tavoitteen ja ajoimme jopa karvan verran ohikin.
Torstai olikin sitten laskettelua ensimmäisen näytöksen loppuun. Tanja alkaa löytää rooleilleen syvyyttä, vielä ehken on hänelläkin yksinkertaistamiseen varaa. Mikke teki yhden kohtauksen huipennuksen todella sisäistäen tehtävänsä. Teko ansaitsi ansaitusti sponttaanit abloodit porukalta. Kirsin Merkonomi-Helikin alkaa löytyä. Kirsillä on mielestäni hyvä näyttämökarisma ja parhaimmillaan hän elää näyttämöllä niin kuin olisi sinne syntynyt. Laura tullee tekemään monta tarkasti tehtyä hahmoa, yksi suosikeistani on ehdottomasti Sirkka. Eikä Kirsi ja Markus hänen kollegoinaan jää yhtään jälkeen, heidän kohtauksensa on myös yksi yhteisnäyttelemisen helmiä. Tarinamme päähenkilösta Akakista eli Juholan Villestä en ole vielä pahemmin kirjoitellut. Syy lienee siinä, että rooli on erittäin haastava ja haluan antaa Villelle aikaa rakentaa rooliaan rauhassa… Mutta sen verran on pakko pöytäkirjan ulkopuolelta paljastaa, että tulemme näkemään hänestä aivan uuden puolen näyttämöllä… Odotellan. Torstai oli hyvä päätös harjoitusviikolle. Loppuviikosta huolehtii Juoruja, lämmitämme perjantaina ja lauantaina tarjoilemme taas herkkua yleisölle…
