Taas on vettä Loimijoessa virrannut. Aika mennä notkahti hulvattoman nopiaan, etten ehtinyt erikseen raportoida viikkoa seitsemän. Kirjoitankin alla yhteen lopun ajan kiusaukset ja riemut.
Viikolla seitsemän siirryimme rakentamaan yhä suurempia kokonaisuuksia. Tiistaina annoimme tilaa Tyykkäreille. Keskiviikkona keskityimme ensimmäiseen näytökseen ja torstaina toiseen, Perjantai oli esityspäivä. Lauantaina kävimme ensimmäisen kerran koko jutun läpi.
Keskiviikkona ensimmäinen näytös lähti liikkeelle melko mukavasti. Tehdyt asiat olivat mukana, tosin vielä orastavina aihioina. Ohjaajan näkökulmasta katsottuna stressipisteet vähenivät. Olimme askeleen lähempänä finaalia. Se mikä näytti tökkivän joka ainoalla näyttelijällä oli tekstin osaaminen. Siinä olikin sitten aihetta kasvattaa stressipisteitä. Tiedän, että Päällystakki on tekstinä erittäin vaikea näyttelijän omaksua, koska siitä puuttuu näyttelijän työn kannalta loogiset kaaret eli kulku pisteestä pisteeseen. Lisäksi näyttelijän tulee kyetä vaihtamaan rooliaan salaman nopeasti usein vielä yhdistettynä puvun vaihdon kanssa. Edellä kerrottu oli siis vielä valovuoden päässä valmiista esityksestä.
Torstai ei tuonut draamaattisia muutoksia tilanteesee. samaa taaperrusta se oli kuin eilinenkin. Lisäksi huolestuin jonkinverran siitä, että tarpeisto ei ollut käytettävissä kaikilta osin ja siltä osin kuin se oli, sitä ei osattu käyttää tai jätettiin kulissin puolelle odottamaan parempia hetkiä. Toisen näytöksen ilmaisu oli onneksi levollisempaa ja tarkempaa. Johtunee siitä, että toinen näytös on rakenteeltaan levollisempi ja tyylilajiltaan hieman enemmän trgediaan taipuvainen kuin ensimmäinen näytös.
Lauantain harjoitus jännitti. Pelkäsin ennakkoon, että meiltä kaikilta menee nuoruus ennen kuin olemme kahlanneet näytelmän loppuun. Onneksi ja Hellurei! Onneksi näyttelijät tulivat erittäin hyvin keskittyneinä ja motivoituneina harjoitukseen. Pääsimme ajoissa liikkeelle, katso… ohjaajan hämmästys ja ilo oli suuri… juttu kulki eteenpäin, toki hitaasti, mutta kulki määrätietoisesti kohti loppua. Tekstin osaaminen oli vielä hakusessaan, mutta ilmaisun suuruus, ajatukset, toiminta oli lähellä sitä mitä olimme harjoituksissa toistaneet toistamisen perästä. Vahvasta tahtotilasta kertoo Lauran toiminta näyttämöllä. Nainen oli vatsataudin kourissa. Mennään toista näytöstä, Laura katoaa, tulee takaisin ja taas hetken perästä katoaa uudelleen. Hän käy välillä tyhjennyksellä, ajoittaa käynnit hetkiin jotka eivät haittaa replikointia ja taas mennään. Kysyin häneltä, jaksaako hän jatkaa, huitaisee kädellään ja suoltaa repliikkiä tulemaan. Mahtava suoritus, vaikka ihminen oli todella sairaan oloinen. Olimme saaneet kahden tunnin näytelmän käytyä läpi hieman alle neljässä tunnissa. Hyvä saavutus, palaset olivat siirtyneet jo melkein kohdalleen. Pitkä viikko oli kuitenkin tulossa ensi-ilta viikosta.
Tekniikan osalta olin hieman huolissani ehtimisestä ja jaksamisesta. Kimmo ei ollut pystynyt rakentamman valoja, koska illalla oli Juorujen viimeinen esitys. Ja valoissa oli vielä Juorujen asetukset. Täytyy jatkossa pyhittää tulevalle ensi-illalle kaksi viikkoa rakentamisaikaa. Tosin Kimmo on sen verran vahva ja kokenut osaaja, etten vaivu masennukseen. Äänipuolella Severi ja Markus tuovat koko ajan uutta materiaalia tai parannettuja versioita. Hatun nosto aktiivisuudelle, mutta nyt olisi ollut jo aika karsia ja priorisoida se materiaali mitä käytetään ja asettaa se järjestykseen. Liisa ja Rauha painoivat rättishown kimpussa hiki hatussa ja heille näytti jo loppusuora häämöttävän. Vielä muutama puku uusiksi, jokunen hylkäys ja niin se olisi siinä. Kunhan ne Kallen saamarin kengät vielä löydettäisiin jostain.
Jäin esityksen jälkeen valvomaan Juorujen viimeisen esityksen. Olipa hyvä ja napakka esitys, samalla kertaa tarkka ja loppuunasti harkittua näyttelijän työtä. Minulle jäi Juoruista pirun hyvä maku!
Ensi-iltaviikko. Tiistaina kaikki terveinä, Kallen kengät hukassa ja toinen valmistavaharjoitus meni taaperrellen ja takkuillen eteenpäin, onneksi selvittiin loppuun. Valmistava harjoitus teatterissa on se vaihe missä kaikkien elementtien tulee olla mukana (esim.puvut, tarpeisto, äänet jne.). Illan harjoituksessa parasta oli, että se loppui. Niin kuin olen aikaisemmin kirjoittanut huono harjoitus on monta kertaa juuri se hyvä harjoitus. Niin tämän päiväinenkin. Harjoitus toi esiin tekstin osaamattomuuden puutteet, vähäisen harjoitukset pukujen ja tarpeiston kanssa. Harjoitus osoitti selvästi mihin pitää kiinnittää huomio loppuviikon aikana. Myös ilmaisuun täytyy saada nopeutta ja siihen on löydyttävä ilmaisullinen suuruus. Kimmo ei ollut ehtinyt valojen kanssa kovinkaan pitkälle. Leipätyöt ja muut epäasialliset seikat lisäsivät meidän jännitystä. Äänipuolikin hortoili jotenkin omituisissa atmosfääreissä. Huh huh! Onneksi puvustus alkaa olla kunnossa, paitsi ne pirun kengät.
Keskiviikko ja paineet kasvoivat. Kengät edelleen tulossa. teksti takkuilee, mutta on jo onneksi ihan huulilla, valot hakusessa, ääniä oli tullut lisää, mutta nauha vielä tekemättä. Kaiken lisäksi rakas puolisoni toi kotiimme töistä tämän hiton Noro-viiruksen, joten sitäkin tässä joutuu jännittämään. Näytelmä on vielä pitkäpiimäinen, mutta ohjaajalle tämä harjoitus oli se hetki, kun mies sai ylleen uskon, uskon siitä, että tästä tulee juttu. Ohjaaja saattoi olla ainoa joka sen koki, mutta vuosien ja monien produktioiden kokemuksella uskalsin vahvistaa itselleni, että hyvä tulee.
Torstai ja outo olo. Kengät ovat ilmestyneet teatterille, Huh! Taistelen Noron kanssa, en suostu antamaan periksi. Toisaalta otin tietoisen riskin tulemalla teatterille ja mahdollisesti tartuttamalla taudin muihin. Ja toisaalta olin vielä kotoa lähtiessäni terveen kirjoissa. Valo – äänipuoli oli tehnyt rutkasti töitä, ei vielä valmista, mutta lähellä maalia oltiin. Pukupuoli viimeistelee, korjailee ja vaihtaa, mutta on tuomioni mukaan valmis. Hyvä Liisa ja Rauha! Toinen pääharjoitus käynnistyi hieman seitsemän jälkeen. Oloni oli silloin jo sellainen, etten selviä harjoitusta loppuun teatterilla. Onneksi harjoituksen lähdettyä liikkeelle pystyin todistamaan ilmaisun rauhoittuneen ja saaneen levollisuutta ja tarkkuutta myös teksti sujuu luontevasti eteenpäin. Olimme päässeet tilanteeseen, missä näyttelijä vie näytelmää eikä päinvastoin. Hieman ennen väliaikaa jouduin lähtemään sairastamaan. Kotimatka olikin sitten oma tarinansa.
Perjantaina makasin sängyn pohjalla ja kirosin kaikki maailman taudit kaikkein hikisempään paikkaan. Olo oli kamala ja harmistus vieläkin suurempi. Keijon kanssa kävimme päivän aikana puhelimitse läpi torstain harjoitusta ja annoin puhelimella ohjeita miten toimitaan. Illalla vähän ennen omaiskenraalia annoin vielä puhelimen ja kaiuttimen kautta viimeiset ohjeet näyttelijöille. Olin löytänyt etäohjauksen. Kummasti sitä ihminen elää mukana vaikka onkin sängynpohjalla. Koko harjoituksen ajan yritin kulkea mielessäni mukana missä mennään… ahaa, nyt Akaki on koulussa, pääsee töihin jne. Jännityksellä sitten odotin Keijon soittoa… Hyvin oli mennyt, ajasta olivat napsasseet muutaman minuutin pois. Huh ja Hyvä! Mihin sitä ohjaajaa enää tarvitaankaan. valitettavasti tietokone oli kaatunut ja äänet tuli paikkelikosti ja miten sattui. Myös valojen kanssa olisi vielä paljon tehtävää.
Lauantai ja ensi-ilta. Olo oli hutera ja askel huojuva, mutta siitä huolimatta en malttanut olla pois ensi-illasta. Olin heti puolenpäivän jälkeen teatterilla. Kuulin, että Severi ja Kimmo olivat viettäneet yön teatterilla ja tehneet valo-ohjelman, hienoa. Tullessani Janne ja Severi olivat polttamassa ääniä levylle. He olivat sopineet, että tietokonetta ei käytetä, vaan äänet ajetaan levyltä. Hyvä ratkaisu. Mielestäni tietokoneeseen ei ole syytä koskea ennen kuin se on tarkastettu. Ehdimme käymään Jannen kanssa ääniohjelman läpi ennen kuin näyttelijät tulivat. Nämä ovat ehken sellaisia henkimaailman juttuja, mutta kun on aikansa pyörinyt näyttämölle, sen aistii, tai jopa konkreettisesti haistaa, mikä on meininki, millainen on viritys. Lauantaina se oli sanoin kuvaamattoman mahtava. Kaikilla oli halu näyttää ja onnistua, halu tehdä yhteinen hyvä juttu. Heti kolmen jälkeen kävimme näytelmän italialaisittain läpi, missä painopiste oli tekstin osaamisella, vauhdilla, äänten ja valojen sisäänajolla. Olipa pitkään aikaan hauskin italialainen missä olen ollut mukana. Näyttelijät jäivät valmistautumaan premiääriin, itse kuljeskelin ja juttelin niitä näitä. Tunnelma oli vapautuneen jännittynyt, hyvä merkki. Itseänikin jännitti pitkästä aikaa niin kuin ensi-illassa pitääkin. Perhoset pyörivät mahassa vai mikä Noro se sitten lieneekään. Viimein ylesö oli salissa, ihana kohina, pimeys ja juttu oli liikkeellä. Pientä alkujännitystä oli havaittavissa, pientä epätarkkuutta, mutta komeasti näytelmä kulki kohti loppuaan. Näyttelijät yksi toisensa perästä ylittivät itsensä, antoivat parastaan ja onnistuivat. Tekniikka toimi kuin ei mitään ongelmia ikinä olisi ollutkaan. Ja mikä minulle oli kaikkein tärkeintä yleisö eli mukana, reagoi niissä paikoissa mihin täky oli rakennettu. Vaikutti, että he olivat tyytyväisiä näkemäänsä ja kuulemaansa. Forssan Teatteri oli ottanut tietoisen riskin valitessaan Päällystakin ohjelmistoon. Näytelmä on tuore ja ajankohtainen se on tämänpäivän teatteria, mutta se on näyttelijöille erittäin vaikea ja haastava. Mielestäni meidän näyttelijät onnistuivat loistavasti.
Nyt on kuitenkin aika jättää jäähyväiset, jollei kokonaan, niin ainakin hetkeksi. Aion pitää tästä Blogin kirjoittelusta tauon. Olen halunnut kuluvan näytäntövuoden aikana välittää niin ystäville kuin oudoimillekin katsojille pienen kuvan siitä millaisena ohjaaja näkee teatteriesityksen synnyn ja miten hän kokee työnsä. Paljon olen kirjoittanut, paljon jättänyt kirjoittamatta. Olen yrittänyt suodattaa omaa tekstiäni niin, että jonkinverran teatterin salaisuutta ja jännitystä jää vielä esiripun taakse, kokemiseksi itse esityksen yhteydessä. Ehken se on juuri se osa teatteria mikä tekee teatterin tekemisestä mielenkiintoista, joskus hieman mystistä puuhailua niillä mahdollisuuksilla mitkä ihminen omassa rajallisuudessaan tarjoaa. Teatteri on matka elämyksiin ja sillä matkalla haluaisin teitä houkuttaa elämän rakastajiksi…
